Minä olen

Loppuvuodesta 2013 havahduin olevani täysin vapaa. Ei omistusasuntoa, ei pitkäaikaista työpaikkaa, ei puolisoa, ei lapsia. Vain auto, hiukan rahaa ja loputtomasti mahdollisuuksia. Jostakin sieltä alkaa tämä blogi, syyskuusta 2013.

Syksyn kuluessa päätin, että nyt lähtee. Katselin töitä Norjasta ja sydän veti pohjoiseen. En ollut koskaan ollut lapinhullu, mutta nyt tuntui siltä, että jokin pohjoisessa odottaa minua.

Oli päästävä pois kaupungeista, lähiöistä, suorittamisesta ja stressaamisesta. Vasta myöhemmin olen tajunnut, kuinka oikean päätöksen todella teinkään.

Norja jäi. Utsjoen Karigasniemellä Norjan rajalla oli työpaikka vapaana. Ei minua ollut koulutettu kaupan kassaksi, mutta jostain syystä minusta tuntui, että minun pitäisi mennä sinne. Niinpä pakkasin auton täyteen ja muutin yksin 1300 kilometrin päähän rakkaasta kotipaikkakunnastani Salosta.

Ensimmäinen kirjoitukseni pohjoisesta löytyy tästä.


Hengähdin Karigasniemessä reilut puoli vuotta. Sain hyviä ystäviä, opin norjaa ja muutaman sanan saameakin. Koin elämäni ensimmäisen kaamoksen ja kotiuduin Lapin erämaiden keskelle. Olin löytänyt maailman, josta en ennen tiennyt mitään, ja silti tuntui, että juuri täällä minun on vihdoinkin hyvä olla, elää ja hengittää juuri sellaisena kuin olen.

Pian tapasin puolisoni. Kesällä 2015 muutimme Ounasjoen rannalle Kittilään, ja menimme naimisiin omissa oloissamme kaikessa hiljaisuudessa huhtikuussa 2016.


Asumme nykyään Sodankylän maaseudulla omassa kodissa. Valitsimme ostaa kotimme juuri Sodankylästä, koska suuri, kaunis ja entuudestaan tuttu kunta tuntui kotoisalta ja sellaiselta, että tänne on helppo asettua. Sodankylässä riittää sekä töitä että äärettömästi luonnonrauhaa. Asumme nyt piilossa keskellä Lappia.

Rakastan Lapin rauhaa ja omaa oloa, virtaavia vesiä ja humisevia vaaroja, nuotion tuoksua, kuukkeleita, poroja ja suuren erämaan läheisyyttä. Rakastan sitä tunnetta, kun on käynyt etelässä ja saa sitten palata kotiin: se rauhoittumisen tunne on vertaansa vailla.


Oleminen-blogi on oma kasvutarinani. Tarina siitä, kuinka pohjalta voidaan nousta, kuinka luonto, hiljaisuus ja omien ajatusten kohtaaminen auttoivat minut löytämään ja voimaannuttamaan itseni, ja kuinka intuitiota rohkeasti seuraten löysin rauhani ja paikkani tässä maailmassa.

Tänne minä kuulun, Lappiin. Blogin ihkaensimmäinen teksti löytyy tästä.

-Jonna



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei. Onpa mukava kun löysin tämän blogin. Olen ja asun Tornionjokilaaksossa mutta vasta viime syksynä (elokuun viimisellä viikola) kävin ekakerran Utsjoela ja Nuorgamissa. Inarissa ja Altassa olen käyny kaks kertaa. On tullu retkeiltyä enempi tätä länsipuolta lappia. Sulla on hyviä kuvia ja tarinoita.
Hei! Anteeksi kun vastaan näin myöhässä. Mukavaa, että löysit tiesi tänne! Ja kiitos kauniista sanoista. Ehdottomasti kannustan koluamaan Lapin kauniita paikkoja monipuolisesti ja läpikotaisin, Lappi on aivan ihana paikka, samoin Pohjois-Norja Jäämeren rantoineen.
Retkipaikkalaisena törmäsin tähän sun blogiisi ja pitääkin perehtyä sun Lappi-elämääsi ja Lappi-vinkkeihisi paremmin. Luonnossa on taikaa! :).
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.