Kesä

Viimeinkin, lopultakin on kesä. Maailma on vehreä ja ilma lempeän lämmin, jostain syystä ei vielä ole sääskiäkään käytännössä yhtään.

Talvi tuntuu jatkuneen sata vuotta, viime kesäkin oli viileä ja sateinen. Normaalisti en ole kesäkuuman ystävä, mutta nyt ainakaan en vielä ole saanut lämmöstä tarpeekseni. Ei ole ikävä kylmää eikä pimeää.

Eilen oltiin äidin kanssa Kyläjärvellä onkimassa. Todella kaunis luonnonranta, mökkejä näkyi vain järven vastarannalla. Saappaat oli hyvä olla jalassa, osittain soinen paikka upotti paikoin märkänä, mutta eteneminen oli silti suhteellisen helppoa. Selän takana suolla hyttyset inisivät yhteen ääneen ja kuulostivat uhkaavilta, mutta eivät ne tulleet pistämään.


Olihan ilmassa sääskiä, kuten kuvasta näkyy. Kesän ensimmäiset vain eivät osaa imeä verta.


Koho nyki ja nyki, vaan ylös ei kalaa meinannut tulla tällä kertaa. Vaihdoin paikkaa lähemmäs luusuaa, ja nappasin sieltä kaksi isoa särkeä. Ja ei muuta kuin kotiin grillaamaan!


Joen rannan tulipaikka on nyt kesäparatiisi. Joki solisee vierellä ja raikastaa metsän ilmaa ja äänimaailmaa.

Isä grillasi särjet ja asetti ne puunpalan päälle jäähtymään. Ne eivät kaivanneet edes suolaa, vaan olivat tosi hyviä ihan sellaisenaan.


Kuvailin rannan kasveja evästelyn lomassa. Metsästä on tullut kukkaparatiisi. Orvokkeja on kaikkialla, ja muita kauniita ja erikoisiakin pohjoisen metsän kasveja.

Kullero
Orvokkeja
Rantatörmän kasveja
Suloiset, pyöreät versot osoittautuivat orvokeiksi.
Ja mikä ihana tämäkin on?
Rakastan vihreää. Ja nyt sitä on kaikkialla.


Ilta-aurinko paistaa metsän takaa ja koivikko hohtaa vihreänä kuin smaragdi.


Vanhempani ovat kylässä, ja moni asia on heidän avullaan tullut kuntoon ihan parissa päivässä. Talon nurkalta miehet vaihtoivat muutaman seinälaudan uusiin, eli voin alkaa maalata taloa vaikka ensi viikolla. Räystäille tilattiin Pellinpillaaja-peltisepältä tippapellit. Suihkuun saatiin uusi, kunnollinen hana (suurkiitokset Saloon Jarkolle hanan lahjoittamisesta), ja pönttöuunille alkoi hahmottua paikka.Välikatossa todettiin kaiken olevan kunnossa, siellä on jopa piipunpaikka valmiina odottamassa. Vierashuoneessa on nyt uusi (ikivanha) upea piironki, jonka löysin Salosta kirpparilta tosi edullisesti. Sen myötä pääsin eroon vanhasta rumasta työpöydästä. Myös sammakot saivat tyylikkään lipaston akvaariolleen, siitä kiitos Suska-siskolle Kuopioon. Laavun pystyttämisratkaisut saatiin pähkäiltyä, eli laavunkin rakentaminen voi alkaa pian.

Kissa tuo pullean myyrän meille lahjaksi joka päivä.

Joutsenet huutelevat järvenselältä.

Tällä viikolla nautin maisemista Uhrilammella ja Oratunturilla. Kirjoitan pian niistä.

Lapin kesä. Voi että minä rakastan sitä.

Kommentit

Hanna sanoi…
Löysin blogisi sattumalta ja kylläpäs on ihanaa lukea sitä! Tulee vähän (ehkä paljonkin) koti-ikävä, sillä olen kotoisin Vaalajärveltä mutta pääsen käymään siellä vain muutaman kerran vuodessa. Hauska juttu muuten sekin, että toinen mummilani on Tepastossa. Tekstisi ja kuvasi lievittävät koti-ikävää, kiitos siitä. :)
Jonna Saari sanoi…
Moikka Hanna!

Mahtavaa että löysit blogin ja jätit kommentin, olipa erikoinen sattuma että sulla on kytköksiä sekä Vaalajärvelle että Tepastoon! Tepasto onkin jännä paikka, vaikka on niin pieni kylä niin tuntuu, että varsin monella täällä Lapissa on jokin kytkös sinne tai ainakin hyvin tiedetään, missä se sijaitsee.

Hyvä jos voin lievittää koti-ikävääsi. Onko sinulla tästä lähialueilta vinkata jotain paikkoja, joissa minun kannattaisi käydä ja joista haluaisit lukea? :)
Hanna sanoi…
Nolona joudun myöntämään, että sinä varmaan tunnet Vaalajärveä ja muutakin Sodankylää jo paremmin kuin minä! Iskä sen sijaan on samoillut noissa maisemissa koko ikänsä ja voin kysellä häneltä hyviä vinkkejä. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta