Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

Kallomaalaus ja sarvivalaisin

Kuva
Tulipa mieleeni, että eteisen ovi oli vähän tyhjän näköinen.

Kypsyttelin ajatusta hetken aikaa ja sitten alkoi syntyä päätöksiä. Olin saanut vanhemmiltani tuliaisina piirtoheittimen, toiveideni mukaisesti, ja tuumin, että nyt olisi sen aika debytoida.


Valitsimme netistä sopivan kuvan ja taideteos syntyi helposti.


Tulostin netistä valitun kuvan paperille. Minulla ei ollut piirtoheitinkalvoja, joten leikkasin muovitaskukansiosta yhden taskun irti ja piirsin sille permanenttitussilla kallon siluetin.


Piirtoheitin toimi kuin junan vessa. Heijastin sillä kuvan oveen. Kuva oli helppo astetella keskelle, juuri sopivalle korkeudelle ja sopivan kokoiseksi.


Piirsin nopeasti vain ääriviivat lyijykynällä, ja sammutin piirtoheittimen häikäisemästä. Maalasin kuvan sitten mustaksi.


Aamukahvia juodessa maalasin kuivuneelle mustalle pohjalle valkoisen kallon.


Kallon mustat yksityiskohdat viimeistelin vapaalla kädellä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Piirtoheitin tekee mahtavien kuvien maalaam…

Rauhasta

Kuva
Varsinkin luonnossa liikkuessani ajattelen usein sitä, kuinka hyvä on elää Lapin suuressa sylissä. Mielessäni on tuolloin yksi tunne: rauha.

Rauha.


En oikeastaan aiemmin ymmärtänyt, mitä rauha on ja miksi sitä tarvitsin. En osannut kaivata sitä, kun en tiennyt siitä. Olo oli usein levoton ja kuulumaton, mutta en osannut kyseenalaistaa sitä.

Vain Sahajärven rannalla Teijolla koin pieniä leimahduksia siitä, mitä rauha voisi olla - mutta vaikutus oli lyhytaikainen, koska sieltä oli muutaman askeleen päästä jo palattava ihmisten ilmoille. En ehtinyt saada ajatuksesta kiinni.

Tai ehkä ehdin sittenkin, ja siksi hakeuduin pohjoiseen?

Oikeastaan ymmärsin rauhan merkityksen todella vasta käydessäni ensimmäisen kerran etelässä sen jälkeen, kun olin muuttanut Lappiin. Kaikkialla oli hälinää ja kiirettä, kaikkialla oli ihmisiä ja vilinää ja kulutusta. Ja ennen kaikkea, koko ajan olisi pitänyt olla jossain ja tehdä jotain.

Huomasin, että minun tekee mieli paeta takaisin kolooni pohjoiseen, piiloon…

Kevään merkkejä

Kuva
Lunta sataa päivästä toiseen, ja jotenkin alkaa jo tuntua siltä, että kesä ei tule koskaan. Hangen paksuus on edelleen noin metri, ja joki on niin jäässä kuin pääseekin.

Peipposet ovat tosin jo tulleet, ja Sompio-kirjan mukaan se on myös merkki siitä, että kontiot ovat lähteneet liikkeelle. Eli jotain kyllä tapahtuu, vaikka joka ikinen päivä sataa sakeana lunta, eikä se näytä edes käyvän vanhan lumen surmaksi.

Olemme nauttineet "keväästä" tai ainakin lisääntyneestä valon määrästä kuitenkin parhaamme mukaan. Polttopuut ovat tältä talvelta loppu, joten saunanlämmitys alkaa nykyään sillä, että sahaamme metsästä pienen koivun ja teemme siittä klapit.

Pääsiäisenä vanhempani kävivät täällä ja poikkesimme muun muassa kuuluisassa Torvisen majassa. Silloin oli hieno kevätpäivä.


Torvisen maja on latukahvila Luostolla. Siihen pääsee myös autolla pihalle. Kahvilassa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, eli tunnelma on kohdillaan. Nautimme majassa munkkikahvit, ja minä valitsin myös poro-…

Sattasen porokisat

Kuva
Porokisat ovat mukavia pikku tapahtumia, joita keväisin on Lapissa monessakin paikkaa ja niitä voi turistille suositella.


Minä käväisin tänään Sattasen porokisoissa Sodankylän pohjoispuolella. Oikea tienhaara oli selkeästi merkitty jo hyvissä ajoin, jolloin pystyin sankassakin lumisateessa vaivatta suunnistamaan juuri oikealle pienelle metsätielle.


Meitä oli suoranainen autojen letka, joten arvasin, että paikalla olisi paljon ihmisiä.

Liikenteenohjaus toimi, autolle löytyi helposti parkkipaikka ja 5 euron lippu myytiin minulle kätevästi auton akkunasta.

Tallustelin muun joukon mukana kisa-alueelle, jossa kisat olivat hetki sitten jo alkaneet. Ilmeisesti joku kisaporo oli alkanut oikutella, sillä meidän piti odottaa veräjän takana, että moottorikelkkailija sai poron ajettua pois radalta. Kun tilanne oli ohi, veräjä avattiin, ja pääsimme kulkemaan varsinaiselle tapahtuma-alueelle.


Asetuin aidan viereen katselemaan kisoja. Siinä oli hyvä seistä kantavalla lumihangella. Sää vaihtui, kuten…

"Kevät jo keijaili ilmassa"

Kuva
Minä tunnen itseni hiljalleen sodankyläläiseksi.


Tämä on ensimmäinen kerta koskaan elämässäni, kun koen olevani jotain muutakin kuin salolainen. Karigasniemellä en kokenut olevani karigasniemeläinen tai utsjokinen, enkä Kittilässä koskaan kokenut olevani kittiläläinen.

Viime viikolla jotain tapahtui, en tiedä miksi, mutta minä aloin tuntea itseni sodankyläläiseksi.


Kittilän kunta ei koskaan tuntunut kodilta. Vaikka rakastin sitä yhtä tiettyä taloa, ja yhtä tiettyä rantaa, jossa asuimme. Mutta Kittilä tuntui vieraalta, kaukaiselta. Ehkä se oli liikaa turistien ja mökkiläisten hallussa, tuntui, että kaikki pyöri turismin ympärillä ja että kaikki oli ja tapahtui vain turisteja varten.

Sodankylässä olo on aidompi. Hiippailen omassa metsässäni piilossa kuin Rölli ja koen tämän maan ja nämä metsät kodikseni. Minulla on rauha, ja kylille toisinaan lähtiessäni näen siellä aitoja ihmisiä, en pelkkiä turisteja.


Ehkä Sodankylä tuntui myös etukäteen tutummalta kuin Utsjoki tai Kittilä. Suuri, kes…

Vaalalompololla

Kuva
"Lasketeltiin jo kevättalven pitkää myötälettä. Toisin vuoroin paukkui pakkanen, toisin riepotteli taivaantäyteinen lumenpurku. 
Mutta laskettiin vain, päivä kerralla. Ympärillä oli valkoinen erämaa, kylän alla rannaton aapa."
- Sompio

Näin nyt eletään. Öisin voi pakkanen paukkua kahdessa-, kolmessakymmenessä, päivisin juoksuttaa aurinko lunta vetenä alas katolta.

Naapurit kävivät kylässä viime viikolla ja tutkimme yhdessä maastokarttaa. He kertoivat kiinnostavista paikoista tässä aivan fillarimatkan säteellä. Utsamovaaralta on kuulemma kaunis näköala, Hirviäkuru kannattaa kävellä pohjaa myöden päästä päähän ja Vaalalompolo, tai Lompolojärvi, on täynnä haukia. Sen luusua pysyy kuulemma sulana talvellakin, ja silloin siellä on koskikaroja.


Tänään kävimmekin Moskun kanssa lenkillä Lompolojärvellä. Tienvarressa oli P-paikka (kumma kyllä aurattu), josta lähti reitti rantaan. Onneksi otin lumikengät mukaan, ilman niitä ei olisi edes vanha kelkantalloma kunnolla kantanut.

Kartalla v…

Muovailuvahaa

Kuva
Mieheni 5-vuotiaan tytön kanssa tuli viikonloppuna palattua oman lapsuuteni himoharrasuksen pariin, eli uppouduin jälleen muovailuvahan ihmeelliseen maailmaan.

Kunnianhimoisesti lähdin vääntämään hieman jämähtäneestä vahamöntistä poroa. Käsissä lämpenevä vahapallo taipuikin hienosti hirvieläimeksi, sain sille jopa sorkat tehtyä.

Kun poro oli vaivautunut käsissäni oletettua helpommin muotoonsa, lisäsin kunnianhimoa vielä hieman ja kruunasin sen valkoisilla sarvilla.


Jotenkin pelkkä poro tuntui hieman orvolta, joten jatkoin askarteluja. Poron kanssa pohjoisen luonnossa taivaltaa ahma, joten oli luontevaa päästää myös suuri näätäeläin ulos muodottomasta vahapallosta.


Ahmaan olin erityisen tyytyväinen. Muotoilin sen hännän tarkasti ja tein jaloista suuret ja lättämäiset, joilla se voi kävellä hangella. Tassuihin lisäsin tietenkin vielä kynnet ja näätämäiseen naamaan kirsun. Korvien kanssa oli hankaluuksia, niitä ei meinannut millään saada niin pieniksi ja pyöreiksi kuin olisin halunnut.
J…

Sata luuta hauin päässä

Kuva
Talon mukana tulleesta vanhan sängyn pohjasta sain taulupohjan, joka on odottanut vuoroaan jo viikkoja. Välillä sänky makasi jo polttokasassakin, mutta raahasin sen sieltä takaisin ja yhdessä mieheni kanssa nakutimme ja ruuvailimme siitä jalat irti.

Otettuaan viikon ajan kevätaurinkoa kuistilla, sängynpohja pääsi työstettäväksi uuteen elämäänsä.


Vielä sitäkin kauemmin kuin sängynpohjan kohtalo on ollut auki, on päässäni kytenyt ajatus netistä löytämästäni haukien skaimmadasta esittävästä maalauksesta.

Alkuperäinen työ on Klaus Haapaniemen käsialaa, mutta tällä kertaa käytin hänen piirrostaan vain lähinnä inspiraationa, ja omasta hauestani tuli lopulta melko erilainen kuin Klausilla.


Skaimmadas on saamelaistarustossa esiintyvä jättimäinen kalakuningas, jolla on sarvikruunu. Sana on eteläläisille vieras, mutta aihe ei: esimerkiksi Inarin kunnan vaakunassa on siikojen skaimmadas, monelle tuttu kuva.

Tänään lopultakin iski inspiraatio päästää kala ajatuksista näkyville. Jo aiemmin olin ma…