Kippura kissa ja muita mittayksiköitä

Lapissa on mukavaa kun asiat eivät ole nii justiisa.

Minäkin olen oppinut relaamaan. Meillä ei kotona ole esimerkiksi yhtään seinäkelloa. Työaikana näen kellon koneelta, ja muulloin en sitä tarvitse.

Sisälämpömittari meillä teoriassa on, mutta se pääsi jokin aika sitten putoamaan ja jumahti siinä rytäkässä 10,4 asteeseen.

Sääennusteita katson ani harvoin: kyllä sen sitten akkunasta aamulla näkee, millainen keli on.

Olen huomannut, että monia asioita ei ole tarvetta mitata numeroin, kun voi käyttää aistihavaintoja. Tässä muutama esimerkki:

Sisälämpötila: Mitä lähempänä nukkuvan kissan nenä on sen omaa pyllyä, eli mitä kippurammassa se nukkuu, sitä kylmempi. Vastaavasti mitä kauempana, sitä lämpimämpi.

Ulkolämpötila: Kun tiaiset ovat pörhentyneet palloiksi, on kylmä. Kun koira nostelee tassujaan postinhakureissulla, on aivan helvetin kylmä. Kun tekee mieli juosta jokeen, on kuuma. Kun ilma tuntuu sopivalta, se on sopiva.

Lumen syvyys: Mitattavissa astumalla hankeen. Yleisimmät mittayksiköt nilkka, polvi ja reisi, joskus jopa vatsa ja rinnus, jos on aivan pirusti lunta.

Päivän pituus: Todennäköisesti hyvin sama kuin edellisenä päivänä, maksimissaan noin 10 minuuttia edellistä pidempi tai lyhyempi vuodenajasta riippuen.

Matka: Matka mitataan tunneissa, eikä sillä ole kovin tarkkaa väliä, kunhan katsoo, että polttoainetta on tarpeeksi ainakin seuraavaan kirkonkylään saakka. Ehkä joku edelleen mittaa matkaa myös poronkusemissa? Retkimatkaa voi mitata myös eväs- ja pissatauoissa (eli vaeltajankusemissa?)

Kellonaika: Keväällä ja syksyllä yön tunnistaa pimeydestä ja päivän valoisuudesta. Kesällä ja talvella ei ole väliä onko yö vai päivä, koska on koko aika valoisaa tai hämärää.


Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta