Valkoinen majava

Näin unessa valkoisen majavan ylhäällä pihakoivussa, aivan ikkunan ulkopuolella. Pian sen jälkeen oli pihan hangella kaksi gasellia.

Minulla ei ole tapana nähdä unia, mutta kun näen, ne kertovat aina suuria asioita. Niinpä aloin nytkin selvittää merkitystä näille näyille.



Uneni ovat nykyään käytännössä aina vain muutaman sekunnin välähdyksiä: niissä ei tapahdu, niissä näytetään. On helppo ymmärtää niiden tuovan jotakin viestiä. Mieleenpainuvin esimerkki tästä on eräs kerta, kun olin katkaissut välit ihmiseen, joka ei tehnyt minulle hyvää. Seuraavana yönä näin unessa sadoittain hirviä. Hirvi tarkoittaa eteenpäin kulkemista, hankalien tilanteiden ohittamista ja kontrollia omasta elämästä.

Sen hetken jälkeen ovat kaikki uneni kantaneet viestiä.

Listasin tuoreen uneni elementit. Sisareni unikirjoineen auttoi kahden ensimmäisen kanssa.

Majava: Edustaa unelmien rakentamisen voimaa, liittyy usein kodin rakentamiseen ja pitkäjänteisten unelmien onnistumiseen. Kehottaa muistamaan omat unelmat, jotta alitajunta ohjaa oikeaan suuntaan ja siten unelmat toteutuvat ajan mittaan omalla painollaan, ilman painostamista.

Valkoinen: Asia on ajankohtainen nyt.

Koivu: ”Koivu on uusien alkujen, lempeyden ja menneestä puhdistautumisen symboli. Koivu opettaa meitä muistamaan, että elämä ei ole jatkuvaa kamppailua, elämä voi olla harmonista ja ihanaa.” Lähde: Energiakeskus Indigo 

Gaselli: ”If you dream of a gazelle, you are actually dreaming about the Soul. The dream gazelle also suggests that you are taking life too seriously and should “lighten up” about people and situations.” (Lähde: Sleepculture.com)



Sitä mukaa kun luin selityksiä, tajusin kyllä, mitä minulle koitetaan sanoa. Oikeastaan jokainen selityksistä merkitsee sitä, että ei tarvitse pingottaa; kaikki sujuu kyllä.

Viesti on tärkeä, sillä olinkin juuri pääsemässä pingottamisen alkuun: olemme juuri muuttaneet taloon, jossa laitettavaa kyllä piisaa: katto ja putket suurimpina ja ilman muuta tärkeimpinä urakoina, jotka tulevat nielemään pinoittain myös rahaa.



Pienempääkin laittamista on niin paljon kuin jaksaa tehdä: seinien maalausta ja tapetointia, keittiön ja kylppärin tuomista tälle vuosituhannelle… Ja sitten haluaisin vielä ostaa lisää maata ja paljun.



Uni kehotti minua relaamaan. Ja se on oivallinen muistutus. Pingottava elämäntapa ei sitä paitsi sovi Lappiin ollenkaan: vain etelässä pingotetaan tekemättömien asioiden vuoksi.



Talon pienin huone, uusi työhuoneeni, on alkujaan tummanpunainen. Sen taltuttamisen valkoiseksi olen jo aloittanut, koska ei punaisessa huoneessa voi keskittyä eikä siis myöskään työskennellä.

Mutta sen jälkeen en aio hoppuilla, teen vain omaan tahtiin. Enää yksi huone on kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta sitä huonetta ei tarvita, olkoon täynnä tavaraa kunnes saamme aikaiseksi hankkiutua eroon edellisen asukkaan mööpeleistä. Samoin kuisti on täynnä suoranaista rojua. Mutta tuskin se siitä mihinkään karkaa, viedään pois kun on aikaa.



Tänään siivosin polttopuuvajan juuri ennen lumimyräkän alkamista, ja kannoin pihalta klapeja siivottuun vajaan. Löysin neljä kelotukista sahattua pökkelöä, jotka ovat nyt sisällä kuivumassa. Niistä tulee hienot jakkarat.

Hiljalleen laittelin myös toisen vierasmakuuhuoneen valmiiksi vastaanottamaan miehen pikku tyttären taas meille kylään. Muumi-palapelit ja pehmolelut ovat paikoillaan, samoin joulupukin väärään osoitteeseen tuomat lahjat. Uuden sängyn päätyyn liimasin Frozenin Elsa-tarran.


Tunnelma talossa on jo kotoisa ja rauhallinen.

Sellainen, jossa voi rentoutua ja katsella kun lumisade peittelee takapihan koivumetsää. Sellainen, jossa voi istua nojatuolissa ja huokaista ilman ressiä.

Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta