Kotiseututuokio: Sodankylä

Sodankylän kirkonkylä on se paikka, jossa on pari liikenneympyrää, Suomen pohjoisimmat liikennevalot, maailman pohjoisin Liideli sekä Poro ja lappalainen -patsas.


Patsas on pieni ja siitä ajaa herkästi ohi. Se löytyy kuitenkin kunnanviraston ja kirkon pihapiiristä.


Sodankylän uusi kirkko on iso ja kivinen. Se on rakennettu valtion piikkiin 1850-luvulla Keisari Nikolai I:n luvalla.


Sodankylän vanha kirkko on puinen ja tuoksuu tervalta jo kauas. Se on hautausmaan aitojen sisäpuolella uuden kirkon takana.

Vanha kirkko on vuodelta 1689. Siihen rahat myönsi kuningas Kaarle IX. Kesäisin kirkkoon pääsee kuulemma sisällekin. Pyssykylän kirkkohistoriasta lisää seurakunnan sivuilla, josta nämäkin tiedot on löydetty.


Eilen käytiin ajelulla Jeesiön suunnalla. Jeesiö on naapurikylä tuossa pikkumatkan päässä. Ajettiin Jeesiönratsutie koko komeudessaan läpi aina Jeesiöstä Sodankylän kirkonkylälle. Hieno tie! Paljon vanhoja ja kauniita, joskin hylättyjä rakennuksia.


Eilen saatiin nauttia myös ääriharvinaiseksi käyneestä auringonvalosta. Yllä maisema Jeesiönratsutien varrelta.


Tielle näkyi yhden hakkuuaukean kohdalta myös Kaarestunturi. Likemmäs tunturia johtava Kaaresseläntie ei ollut autolla ajettavissa lumen takia. 

Jeesiönratsutien varrella oli paljon porotiloja, ja pieni hyvä tie oli kertakaikkisen viehättävä ajettava aurinkoisena talvipäivänä.


Takastullessa haimme Lidlistä tikkarit. Kaksi potkukelkkaa oli pysäköity nätisti pyöräparkkiin, mutta kolmas, harmaa, oli kurvattu suoraan pääoven eteen. Se oli jonkun anarkistin kelkka varmaankin.

Täällä me olemma ja elämmä hyvin, vai miten siinä Sodankylän esitteessä sanottiinkaan.

Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta