Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Kotiseututuokio: Sodankylä

Kuva
Sodankylän kirkonkylä on se paikka, jossa on pari liikenneympyrää, Suomen pohjoisimmat liikennevalot, maailman pohjoisin Liideli sekä Poro ja lappalainen -patsas.


Patsas on pieni ja siitä ajaa herkästi ohi. Se löytyy kuitenkin kunnanviraston ja kirkon pihapiiristä.


Sodankylän uusi kirkko on iso ja kivinen. Se on rakennettu valtion piikkiin 1850-luvulla Keisari Nikolai I:n luvalla.


Sodankylän vanha kirkko on puinen ja tuoksuu tervalta jo kauas. Se on hautausmaan aitojen sisäpuolella uuden kirkon takana.

Vanha kirkko on vuodelta 1689. Siihen rahat myönsi kuningas Kaarle IX. Kesäisin kirkkoon pääsee kuulemma sisällekin. Pyssykylän kirkkohistoriasta lisää seurakunnan sivuilla, josta nämäkin tiedot on löydetty.


Eilen käytiin ajelulla Jeesiön suunnalla. Jeesiö on naapurikylä tuossa pikkumatkan päässä. Ajettiin Jeesiönratsutie koko komeudessaan läpi aina Jeesiöstä Sodankylän kirkonkylälle. Hieno tie! Paljon vanhoja ja kauniita, joskin hylättyjä rakennuksia.


Eilen saatiin nauttia myös ääriha…

Maan arvo

Kuva
Nyt se on oma. Metsä, maa, joenranta pitkän matkaa.

Hiljattain ilman välittäjää tehtyjen talokauppojen jälkeen maakauppa tuntui jo kuin leikiltä. Olin niin ylpeä itsestäni, kun olin onnistunut itse kirjoittamaan monisivuisen kauppakirjan, josta kaupanvahvistajalla ei ollut juurikaan huomautettavaa.

Kiinteistökauppaan liittyy mahottomasti kalliita kuluja, varsinkin, kun joutuu ottamaan lainaa ja maksamaan pankille sitä, tätä ja tuota.

Lisämaa ostettiin omilla rahoilla, ja yllätyin siitä, että maa ei olekaan rahassa mitattuna melkein minkään arvoista.



Maakauppaan liittyvät menot, kuten suurimpana lohkomiskulut, maksavat tässä tapauksessa lähes kolme kertaa enemmän kuin maa itse.



Nyt voin katsoa jokaista puuta sillä ajatuksella, että se on oma.


Jokaisen koivun jokainen jäkäläläikkä, sieni ja tuohikiehkura on oma. Tämän maan arvo ei ehkä rahallisesti ole suuri, mutta minulle jokainen puu ja jokainen joen aalto ovat mittaamattoman arvokkaita.


Kuinka kauniita puita ne ovatkaan.


Ranta on nyt…

Vaalajärvi

Kuva
Täällä nukkuu ihan tolkuttoman hyvin. En tiedä mistä se johtuu, mutta nukun sikeämmin kuin vuosiin. Hyvä että illalla ehtii kylkeä kääntää, ennen kuin uni tulee, eikä yöllä herää. Eilenkin illalla huomasin viimeiseksi olohuoneen ikkunoista kuinka revontulet loimusivat vihreinä – mutta en piru vieköön ehtinyt asialle mitään tehdä, ennen kuin nukahdin. Olisi varmaan saanut hienon kuvan olohuoneesta.

Tänään makoisien 12 tunnin yöunien jälkeen kävimme Moskun kanssa tarkastamassa Vaalajärven kylän.


Mukanani oli vain kännykkäkamera, mutta kai rakeisistakin kuvista tunnelma välittyy.

Olemme yleensä käyneet pitkällä lenkillä vain pimeällä, joten nyt näimme kylän ensimmäistä kertaa. Kylän halki menee vanha kylänraitti, jonka molemmin puolin on taloja ja pihapiirejä koko matkalta. Tiellä ei juuri ole liikennettä tai vastaantulijoita. Siellä ei myöskään ole katuvaloja, joten se on oikein rauhaisa lenkkireitti, minusta katuvalot ovat ahdistavia.

Talot ovat matalia. Tuntuu, että joka pihalla on ko…

Koti

Kuva
Maalatessa tulee mietittyä monenlaista.

Tänään jostain ajatusteni romukopasta kumpusi pohdinto siitä, kuinka pitkälle olen päässyt. Enkä nyt tarkoita fyysisesti, vaikka asunkin linnuntietä 800 kilometrin päässä lapsuudenkodistani.

Tarkoitan viimeistä 10 vuotta.

Kun olin 18, olin tyhmä ja eksyksissä ja sokea koko asialle. En tuntenut itseäni, en osannut kuunnella itseäni enkä halunnut pysähtyä miettimään mitään, menin vain.

Koska en tajunnut kuunnella omaa sydäntäni ymmärtääkseni mitä itse haluan elämältä, ymmärtääkseni kuka olen ja mikä tekee minut onnelliseksi, kopioin itselleni niiden ihmisen unelmia, jotka olivat ympärilläni.

Se ei ollut hyvä. Uskottelin itselleni, että minulle ovat tärkeitä raha ja kalliit tavarat. Uskottelin haluavani elää paikassa, jossa en halunnut elää. Yritin pitää joistakin sellaisista ihmisistä, joista en pitänyt.

Jonkin aikaa yritin uskotella itselleni jopa, että haluaisin lapsia. Sen itsepetoksen tunnistin kuitenkin jo varsin nuorena, ja tein selväksi sek…

Beaivi

Kuva
Kumputunturi verhoutui pilveen ja lumisateeseen juuri kun olimme aikoneet käydä ensimmäisen kerran sitä tervehtimässä.

Tiesimme, että tunturi on aivan vieressämme, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään. Sen sijaan näimme Jeesiöjärven kylän taloja, joista moni oli päässyt jo unholan perukoille, maalit pudonneet ja rapistuneet ja talot hylätty aikoja sitten.


Vaikka Kumputunturi ei tänään näyttäytynyt, eikä minulla ole siitä tunturijätistä vielä yhden ainoata kuvaa edes koskaan aiemmin kuvattuna, niin jotain muuta me tänään silti näimme.


Auringon.



Totesimme kuin yhteen ääneen, että saisi se kevät jo tulla.

Ei niin, että lumen tarvitsisi lähteä. Mutta että alkaisi olla taas valoisaa. Että tulisi oikea päivä, ja että ikuiselta tuntuva pilvinen taivas puolen vuoden jälkeen jo kirkastuisi.


Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Poroja

Kuva
Oltiin katsomassa poroja Pyhä-Luostolla Koparan poropuistossa. Luostolle on meiltä nykyään varsin lyhyt matka, vain 50 kilometriä.



Ensimmäiseksi piipahdettiin Koparan kahvilaan, jossa pannukahveen kera naatiskeltiin puolukkapiirakkaa.

Poronpolun pääsymaksu oli 5 euroa per nokka.



Porot aitauksessa olivat kesyjä. Aidan vieressä oli arkullinen rehua, jota poroille sai syöttää. Tosi hyvä systeemi, kerrankin pääsi oikein kunnolla tekemään tuttavuutta porojen kanssa!



Porot tulivatkin kiireen vilkkaa tykö kun huomasivat, että rehuarkun kansi kävi.



Oli tosi kiva päästä silittämään ja ruokkimaan poroja. Voi hellantuutelis kun ne ovat söpöjä!



Porot osasivat syödä kädestä nätisti, näppiensä puolesta ei tarvinnut pelätä. Niiden turpa ja posket olivat pehmeitä. Pantaporo komensi muita poroja.



Hiukan kieroutuneesti menimme porotuokion jälkeen Ahvenlammin kodalle paistamaan poromakkaraa. Olin löytänyt kaupasta Kylmäsen poronakkeja mielestäni tosi edulliseen hintaan. Ja ne olivat aivan törkeän herku…

Sarvilammit

Kuva
Käytiin tänään lounastauolla laavulla. Oli ilo huomata, että hyvin lyhyen ajomatkan päässä kotoa on laavu, tai oikeammin puolikota, hyvin helposti saavutettavissa.



Nythän kaikki oli lumen alla, mutta sulan maan aikaan paikka on varmasti superkaunis.

Sarvilampien kota on lammen rannalla. Varmaan riittää kesällä hyttysiä. Tai eihän Lapissa ole hyttysiä ollenkaan. Täällä on vain sääskiä.



Hanki kantoi, joten lumessa ei onneksi tarvinnut rämpiä. Rannassa kävi kyllä kova puhuri.



Kodalle vievän tien risteyksessä oli varoitus, että tie on huonossa kunnossa. Siinä ajettiin kuitenkin pöllirallia, minkä ansiosta tie oli meidän mielestämme ainakin aivan priimakunnossa.

Saa nähdä onko reitti sulan aikaan niin huono, ettei sinne meidän autolla pääse ollenkaan. Toivottavasti ei, meidän taloudessa kun ei ole kuin yksi fillari.



Olen tutkinut karttaa tarkasti ja siksi tiedän, että pienen matkan päässä lammen toisella puolella on hyvin kiinnostavalta vaikuttava Sarvikuru. Sitä aion sulan maan aikaan…

Kuumetsässä

Kuva
Menin illalla metsään katsomaan kuunvaloa. Hanki oli pehmeä kunttaan saakka, ja upotti paikoin vyötärön korkeuteen.


Kuu valaisi lumista koivumetsää kauniisti. Huhkin hiljaa eteenpäin syvässä puuterilumessa.



Välillä istahdin koivun juureen, välillä kuusen alle kuuntelemaan, kun mitään ei kuulunut.



Puiden lomasta loisti kirkkaana kuu.



Tähyilin revontulia, mutta niitä ei tällä kertaa näkynyt. Edes kameran silmä ei erottanut niitä.


On mukava kulkea metsään kun tietää, että sieltä ei tule mitään vastaan, vaikka kuinka kauas menisi. Ei mökkejä, taloja eikä teitä. Vain oma talomme on tämän metsän sylissä.

Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Aurinko

Kuva
Tänään ensimmäistä kertaa kaamoksen jälkeen näin auringonsäteitä.

En siis vielä itse aurinkoa, mutta kirkkaita, selkeitä, suoria auringonsäteitä, jotka valaisivat lumisten koivujen latvoja.



Tänä vuonna talvisää on ollut harmittava. Vaikka kaamos on ollut paljon, paljon lyhyempi kuin silloin kun asuin Karigasniemessä, niin se on tällä kertaa ollut paljon inhottavampi. Koko loppuvuosi 2016 oli pilvinen, sateinen ja suhmurainen. Jatkuvasti oli hämärää jo syksyllä, vaikka kaamos ei ollut vielä aikoihin alkamassa.

Ja talvi on jatkunut samanlaisena.

Taivas pilvessä viikosta toiseen, vain yksittäisiä kirkkaita päiviä joskus harvoin. Joulukuussa satoi jopa vettä. Montaa selkeää taivasta ei ole mahtunut viimeisiin kuukausiin.

Pilvinen taivas väsyttää minua paljon enemmän kuin kirkas kaamostaivas. Siksi odotan jo kovasti, että päivät pitenevät ja toivon, että aurinko alkaisi enemmän näyttäytyä.

Edes tämän viikon jälkeen. Koska tälle viikolle näyttää jälleen lumisadetta päivästä toiseen.

Juttu j…

Valkoinen majava

Kuva
Näin unessa valkoisen majavan ylhäällä pihakoivussa, aivan ikkunan ulkopuolella. Pian sen jälkeen oli pihan hangella kaksi gasellia.

Minulla ei ole tapana nähdä unia, mutta kun näen, ne kertovat aina suuria asioita. Niinpä aloin nytkin selvittää merkitystä näille näyille.



Uneni ovat nykyään käytännössä aina vain muutaman sekunnin välähdyksiä: niissä ei tapahdu, niissä näytetään. On helppo ymmärtää niiden tuovan jotakin viestiä. Mieleenpainuvin esimerkki tästä on eräs kerta, kun olin katkaissut välit ihmiseen, joka ei tehnyt minulle hyvää. Seuraavana yönä näin unessa sadoittain hirviä. Hirvi tarkoittaa eteenpäin kulkemista, hankalien tilanteiden ohittamista ja kontrollia omasta elämästä.

Sen hetken jälkeen ovat kaikki uneni kantaneet viestiä.

Listasin tuoreen uneni elementit. Sisareni unikirjoineen auttoi kahden ensimmäisen kanssa.

Majava: Edustaa unelmien rakentamisen voimaa, liittyy usein kodin rakentamiseen ja pitkäjänteisten unelmien onnistumiseen. Kehottaa muistamaan omat unelmat…