Tunnelmia illoista

Viime päivinä on nähty kaamoksen värejä. Kuukauden meitä peittänyt pilviverho on poissa ja taivas on nyt kirkas, minkä ansiosta pakkastakin on 15 astetta.

Ounasjoen pinta jäätyä jytkähti yhdessä yössä. Kuukin näyttäytyi eilen ensimmäistä kertaa aikoihin.

Auringon laskiessa sen vastapuolelle taivaankantta nousee sinipurppura väri. Kas näin:


Kun taas samaan aikaan läntinen taivas näyttää tältä:


Tänään tuli nainen eteiseen ja myi minulle paketin juustonakkeja. Sillä oli koko pakettiautollinen lihaa ja juustoja.

Moskun kanssa mentiin ulos ja maisteltiin vähän palvilihaa ja savujuustoa paukkupakkasessa. Mosku käski ostaa. Hetken aikaa siinä naisen kanssa rupattelimme, sitten raha ja nakit vaihtoivat omistajaa ja nainen hursteli tiehensä. Iloinen ihminen!


Lunta ei ole paljoa. Etelässä käsittääkseni sitä on selvästi enemmän. Mutta pakkasta on. Ja poroja. Kilkattavat tuolla metsässä.

Pimeä tulee neljältä. Iltaisin rentoudutaan koko konkkaronkka olohuoneessa, koko tätä eläintarhaa myöten.


Tuikut ja paperivalaisimet tuovat jo ihanasti tunnelmaa. Kunhan eivät ole liian lähekkäin toisiaan. Sammakoiden valo on vielä kesäajassa, pitäisi ajastaa se uudelleen.

Vielä tämä marraskuun ensimmäinen viikko on rauhallista. Sitten voikin olla aika haipakkaa, ainakin jos joku talokauppa päädytään tekemään ja tulee muutto.

Tai jos ei päädytä, niin sitten on jatkossakin rauhallista. Mistä sen tietää.

Onneksi iltaisin voi rentoutua. Öisin sitä pyörittelee ajatuksia päässään ja sitten jänskättää niin että hyvä kun unta saa.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.