Aurinko näkyy vielä

"Ken juurtunut kerran on multaan
karun routaisen tunturimaan
se kaipaa ei sieltä pois koskaan
ei vaihtaisi kohtaloaan*"

Tällaisia lenkkimaisemia tänään. 


Samalla kun televisiossa kerrottiin, että Levillä ois pakkasta vain muutama aste, näytti meidän mittari täällä 30 kilsan päässä -17 astetta.


Moskua kyllästytti, kun kuvasin maisemia lenkillä. Se päätti hyödyntää luppoaikansa piehtaroimalla.


Pihalla on kiva kun saa juosta vapaana. Välillä pitää suuhun kahmia lunta, kun tulee niin kova jano juostessa.


En muistanutkaan miten hauskalta tuntuu kun ripset jäätyvät yhteen.

Lenkin jälkeen nakkasin Moskun kotiin ja lähdin itse vielä lähisuolle kuvaamaan oikealla kameralla. Moskun kanssa ei kuvaamisesta tule mitään, se ei malta olla paikoillaan vaan uikuttaa ja hepuloi minkä kerkiää.


Viidessätoista minuutissa ehti aurinko tietenkin laskea vaaran taakse, ja hieno auringonlasku jäi kuvaamatta.


Silti oli mukava päästä vielä ihan yksinkin kävelylle. Suo oli jäätynyt, joten siellä oli helppo saapastella.


Ukkometso lehahti metsästä lentoon. Seurasin sen menoa, mutta en edes yrittänyt kuvata.

Myös jäniksen jäljet löysin maasta, ja punatulkut juttelivat minulle puiden latvuksissa. En kylläkään nähnyt niitä, kuulin vain.


Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kävin tuota lähisuota tutkimassa. Kaunis, erämainen maisema ja täydellinen hiljaisuus.

Täältä ei tosiaan koskaan kaipaa pois. Jos joutuu lähtemään Lapista jossakin käymään, on se todellakin joutumista. Täällä on niin hyvä.

*Souvarit: Tunturin kukka

(p.s. Olen ostanut viikonlopuksi ruokaa niin, ettei vain tarvitse Levillä käydä. En halua edes kuvitella sitä kuhisevaa ihmismäärää, kun siellä on nyt ne jotkin kisat. Onneksi täällä korvessa saa olla rauhassa.)

Kommentit

Daphnion sanoi…
Ihanan huuruiset maisemat siellä ollut. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta