Hirveä määrä ajatuksia asumisesta, pihapiiristä, naapureista ja perstuntuman tärkeydestä

Ihmiset, jotka hinkuvat asumaan lähiöihin, ovat aina hämmästyttäneet minua. Monestakin syystä.

Ensinnäkin siksi, että en voi ymmärtää, miksi kukaan enää nykyaikana haluaisi monta naapuria ympärilleen.

Toisekseen siksi, että lähiöiden taloissa ja pihoissa ei ole mitään persoonaa, on kuin asuisi rivissä postilaatikoita.

Ja kolmannekseen siksi, että lähiötalot voivat maksaa ihan hirveästi, ja silti moni valitsee ennemmin sellaisen, kuin että ottaisi halvemman talon jostain kauempana kaupungista, jossa voisi olla jopa oma rauha.

Paritalo tietenkin on omasta mielestäni kaikenlaisen kiinteistöllisen järjettömyyden huipentuma, mutta ei mennä nyt siihen sen enempää... Onneksi meitä on moneksi, ja onneksi monet meistä viihtyvät myös lähiöissä. Ja jotkut jopa paritaloissa.

#Lähiö-allergia

Lähiö-sanaa on tässä talossa toistettu viime viikkoina runsaasti. Etsiessämme sopivaa omaa kotia, törmäämme jatkuvasti samaan ongelmaan: sopiva mökki on keskellä kylää, aivan kuin jossain lähiössä.

Ehkä tuskaisin esimerkki on Jeriskylä Jerisjärvellä. Jerisjärven sijainti sopisi meille hyvin, ja onhan paikka suorastaan legendaarinen paitsi maisemiensa, myös myyttisyytensä vuoksi. Mutta kun siellä on se Jeriskylä, asuinalue keskellä metsää, ja kaikki vapaat tönöt ovat siellä, vieri vierin naapureiden kanssa. Mökit ovat klooneja toisistaan. Miten sellaiseen paikkaan voisi ikinä juurtua?

Toisaalta, tuskinpa niitä edes saisi vakituisiksi kodeiksi, koska byrokratia.

Lähiöongelmaan on törmätty myös, kun olemme tutkineet Luoston ja Ylläksen seudun kotivaihtoehtoja. Sielläkin olisi monta hienoa mökkiä autotalleineen sopuhintaan  ja sata samanlaista aivan vieressä.

#Sijainti

Tutkimamme alue tulevien kotivaihtoehtojen suhteen on aika laaja. Olemme onnekkaita, että mahdollisia ratkaisuja on runsaasti! Pitää vain löytää se paras. Jos olisimme lottovoittajia, valitsisimme ilman muuta Inarin, Utsjoen tai Enontekiön.

Mies kävi vakavan keskustelun itsensä kanssa ja totesi sen lopputulemana, että jäisi mieluiten nykyiseen työpaikkaansa. Niinpä ensisijaisena kiinnostuksen kohteena ovat itäisen Kolarin ja Muonion vaihtoehdot, joista löytyy kaunista maisemaa ja joista johtaa asfalttinen kiitorata suoraan Kiistalaan.

#Perstuntuma (tai intuitio)

Sopivaa uutta kotipaikkakuntaa miettiessämme annamme erityistä arvoa perstuntumalle. Jos jotain olen tämän elämän aikana oppinut niin sen, että omaa sisäistä ääntä pitää kuunnella. Aina. Koska se on aina lopulta oikeassa.

Minua etoo ajatus eteläisen Kittilän kylistä, syystä, jota en osaa sanoa. Miehelle taas passaisi hyvin esimerkiksi Kaukonen. Hän puolestaan ei tuntenut oloaan kotoisaksi, kun kävimme tutkimassa Vuotson alueen tunnelmaa. Minulle Vuotso sopisi hienosti.

Lounaista Lappia ei meistä kotipaikaksi halua kumpikaan.

Niinpä nämä kaikki ovat pitkälti poissa laskuista, ellei ihmeitä tapahdu. Vaikka olemmekin valmiita tekemään kompromisseja, niin minusta huonon perstuntuman huomiotta jättäminen on liian suuri riski. Intuitiota pitää kuunnella. Ei ketään voi pakottaa asumaan alueella, josta ei ole hyvä fiilis.

#Naapurit

Meistä on lisäksi tullut tavattoman allergisia naapureille.

Nyt meillä on yksi naapuri pellon toisella puolella, ja onneksi he ovat todella mukavia ihmisiä. Mutta kun on ostamassa taloa, ei voi olla liian varovainen. Mitä jos silloin se yksikin naapuri osoittautuisi olevan joku hankala tyyppi?

Toinen siskoistani tapasi joskus sanoa, että talo on sopivalla paikalla silloin, kun pyykit voi rauhassa ripustaa ulos narulle vaikka alusvaatteissa ilman, että kukaan näkee. Minusta se oli aika osuva ilmaisu.

Naapuriasia on meillä ehkä kuitenkin se helpoiten tingittävissä oleva seikka. Ihan viereen emme halua ketään, mutta ei se nyt haittaa, jos siinä pienen matkan päässä joku on.

#Pihapiiri

Talovaihtoehtoja tutkiskellessa pihapiirin viihtyisyys on ainakin itselläni noussut tärkeämmäksi tekijäksi kuin osasin etukäteen ajatella. Mieluummin asun hieman turhan pienessä talossa kauniilla paikalla, kuin isossa talossa rumalla paikalla.

Ruma paikka on minusta sellainen, josta näkee naapureiden pihat, varsinkin jos niissä on jotain autonromuja ja muuta jätettä jätettynä keräämään jäkälää ja sammalta erinäisiin läjiin.

Myöskään peltomaisema ei ole minulle mieleen, mutta sitä Lapissa nyt onneksi harvemmin onkaan.

Kauniissa pihassa on mielestäni metsää ja rantaa. Minimissään metsää ja puro. Jopa niitty voidaan sallia. Ja jos pihalla yrittää olla nurmikkoa, annan sen taatusti kyllä kasvaa niityksi kaikessa rauhassa.

#Vesielementti

Ja sitten kun löytyy talo tai mökki, joka muuten tuntuu täydelliseltä, kaatuu se yleensä siihen, että ranta puuttuu. Minä tukehdun, jos tontilla ei ole vettä. Etsiminen voi siksi tuntua turhauttavalta, mutta haluan olla uskollinen itselleni. En voi muuttaa tontille, jossa olo on hapeton jo pelkällä vierailulla.

Kompromissina olen lupautunut miettimään paljua. Jos löytyy hyvä talo kauniilta tontilta, voin miettiä paljua vaihtoehtona. Jokin raikastava vesielementti on pakko olla, mieluiten sellainen, joka toimii myös pakopaikkana kesän helteiltä ja itikoilta.

Mutta ei sitä luonnonrantaa kyllä korvaisi mikään... Ja sitä veden äänimaailmaa!



#Itse talo

Itse talon suhteen meillä ei ole paljoakaan vaatimuksia. Talo saa olla pieni tai iso, kunhan se on kunnossa, eli ei laho eikä homeessa.

Kommentit

Varpuslintu sanoi…
Haha, ja minä kun kuvittelin, että viimeisintä vuokra-asunnonetsintärumbaamme varten tekemäni lista "sopivan kodin olennaisuuksista" oli pitkä ja mutkikas! :D

Itse tykkään naapureista ainakin siinä tapauksessa, jos heidän kanssaan voi jakaa ja tehdä asioita yhdessä. Ei tarvitse omistaa ja tehdä kaikkea yksin, kun voi jakaa lähipiirin kanssa. Mielestäni (hyvien) naapureiden läheisyys luo myös eräänlaista turvallisuuden tunnetta - kun tietää, että avunhuuto kuuluu tarvittaessa jonkun korviin, mikäli jotain kauheaa sattuisi, enkä pystyisi itse edes soittamaan apua. :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta