Olisiko paluu Saamenmaalle mahdollinen?

Puolenyön aikoihin viime yönä nousi usva joelle. Sammuttaessani valot ennen nukkumaanmenoa tuumin, että lähdemme vielä koiran kanssa pihalle jokea ja kuuta ihailemaan.


Suuren joen äärellä, kuutamon alla oli mukava mietiskellä asioita. Koira kohnasi yön kastelemassa heinikossa omia juttujaan ja taisi löytää omenanrontinkin rouskutettavaksi.

Minä istuskelin penkillä ja ajattelin asioita.

Sain hiljattain mieleeni ajatuksen siitä, että kun jonain päivänä ostamme oman talon, niin pystyisikö siinä rytäkässä palaamaan takaisin Saamenmaalle? Todelliseen Lappiin, jossa metsä on harvaa, kuuset ovat laihoja ja jossa Lapin alkuperäiskulttuuri ja -kansa ovat aidosti läsnä. Lappiin, jossa erämaat ovat rajattomia ja tunturit vapaita ihmisen oikuista, kun niiden kauniita rinteitä ei ole revitty auki.

Olisiko se mahdollista?


Niin kovin kuin rakastankin nykyistä taloamme ja sen ihanan syrjäistä sijaintia, on minuun pesiytynyt tunne siitä, että lopullinen kotimme ei tule olemaan täällä Kittilässä.

Kittilän suuri luonto on kaunis, mutta lantalaiset ja kaltaiseni rivgut ovat saaneet täällä liian vahvan vallan jo liian kauan aikaa sitten. Kittilä on nyt lomakohde, minkä irvokkaana ilmentymänä kohoaa ennen niin pyhä Levi-parka valaistuna kuin joulukuusi keskellä valtavaa kuntaa.

Onhan se hyvä, että kuntaan tulee rahaa. Mutta minulle laskettelukeskuksen läheisyys luo epäkotoisan tunteen. Vaikka välimatkaa Leville onkin, on minulla olo, että asun Ruotsin-laivan naapurissa. Ja joudun käymään siellä kaupassa.

Esimerkiksi Ivalo tuntuu minulle Karigasniemen-ajoiltani edelleen huomattavasti läheisemmältä kuin Kittilä, vaikka Karigasniemessä asuin alle vuoden, ja täällä on toinen vuosi jo pitkälti meneillään. Ja vaikka Kittilän kirkonkylällä käyn melkein viikoittain, ja Ivalossa kävin aikoinaan vain satunnaisesti.

Edelleen Ivaloon ja etenkin Inariin ajaessani tulee minulle selittämätön tunne siitä, että nyt tai ainakin kohta ollaan kotona.


Periaatteessa, jos mieheni saisi työpaikan Sodankylästä, voisi esimerkiksi Vuotso olla mahdollinen paikka asua. Ja itse asiassa Sodiksen työnäkymät eivät välttämättä ole lainkaan hassummat.

Jos sinne päätyisimme, olisi Ivalo meitä lähin suurempi kylä. Vuotso on Saamenmaan portti, sen kohdalla alkaa minun silmissäni oikea Lappi.

Jännää sinänsä, että maantieteellisesti nähtynä Vuotso ei ole nykyistä taloamme pohjoisempana. Mutta siellä on silti aistittavissa ja nähtävissä aivan toisenlainen tunnelma. Alkuperäisen Lapin tunnelma!

No, tämä on vain tällaista ajatusten pallottelua. Nythän niitä ajatuksia täytyy pallotella, pohdintoja keskustella ja tunteita kuunnella, kun mitään ei ole vielä päätetty.

Siinä mielessä meidän on mukava etsiä omaa kotia, että emme tarvitse suurta taloa. Meitä on vain me kaksi, plus eläimet. Eipä tarvitsisi sitten maksella suuren talon lainaa loppuelämäänsä, vaan pieni mökki riittäisi meille mainiosti.

Ilma oli viime yönä kirkas ja kirpeä. Yön aikana pakkanen nipistikin sitten ihan kunnolla, aamulla kaikki oli kuurassa.

Kommentit

Varpuslintu sanoi…
Mielenkiintoista pohdiskelua. Itsekin jotenkin koen, että ns. "se oikea Lappi" alkaa vasta siellä Inarin/Ivalon kieppeillä, ehkä juuri siksi, koska vasta siellä aletaan olla kunnolla Saamenmaalla. On siellä hyvin erilainen tunnelma kuin eteläisemmässä ja läntisemmässä Lapissa.
Ihania jokeen heijastuvan taivaankannen, kuutamon ja yön kirpeän viileyden kirkastamia ja siivittämiä ajatuksia...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta