Hillasa

Mies tuossa yhtenä iltana ehdotti, notta että mentäiskö hillaan. Siinä sitten hetken tuumasimme, että mikä olisi sellainen paikka, jota aasialaiset ammattipoimijat eivät olisi jo löytäneet.

Päätimme pelata varman päälle ja laskea kanootin vesille. Soudimme toiselle puolen jokea, jossa on suuri, ehkä jopa loputon suo, jonne ei autolla pääse lähimainkaan.

Ehtipä joenylitysmatkalla pari turistiakin tulla meitä vastaan kanootillaan.

Rantautumispaikka oli yhtä risukkoa. Oma koti kullan kallis näkyi sieltä kauniisti.


Lähdimme ryykeltämään tiheän risukoivikon läpi. Yhtäkkiä edessämme oli poikittaissuuntainen kuiva hiekkaharju mäntyineen, ja sen takana oli suo.

Oli jo alkuilta, kello ehkä seitsemän.


Suolla saimme hillat nopeasti näköpiiriin, mutta suo oli niin valtavan märkä, että poimiminen kastumatta oli hankalaa. Kahluuhaalarit olisivat olleet oikea valinta, ja meillä oli vain kumisaappaat.


Hillan lisäksi tarjolla oli valtavasti mustikkaa ja jonkin verran myös variksenmarjoja. Minulle kelpasivat ne kaikki, ja kipon pohja alkoi pian täyttyä.


Sitten piti tietenkin säätää sen verran, että kuvasi kuksat marjoja täynnä. Koska pitäähän jokaisen marjareissun päätteeksi nyt tällaisia kuvia olla:



Poimimme aikamme, kunnes kyllästyimme hyttysiin ja päätimme, että valmista tuli. Meillä ei kuitenkaan ole pakkasessa suuremmalti tilaa, joten poimimme vain sen, minkä heti iltapalaksi aioimme syödä.

Meillä ei ollut Moskua mukana, koska se on aivan liian töhö kanoottiin. Kotona kuitenkin katsoimme marjasaalista kaikki yhdessä.


Jaoimme muovikippojen sisällöt kuksiin ja lusikoimme marjat suuhumme sohvalla. Ai ettäkö oli hyvää! Moskulle tosin riitti vain yksi hilla, hänestä ei tullut suurta fania.

Kommentit

Varpuslintu sanoi…
Ihana tunnelma, ja marjasato näyttää hyvältä. :)
Olemme Moskun kanssa hilloista samaa mieltä :(

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta