Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Mitä tapahtuu?

Kuva
Niin se vain on tämäkin kesä muuttanut ihmistä.

Ei ole kauaakaan siitä, kun ajattelin, että en voisi vielä aikoihin harkita ostavani taloa. Se asia on nyt toisin. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että vuokranmaksamisen sijaan talon ostaminen on järkevintä mitä voimme tehdä.


Niinpä olemme siis alkaneet etsimään omaa kotia. Yhtä kävimme jo sunnuntaina katsomassakin Kallon kylässä, eteläisessä Kittilässä. Järvenrantatontti rantasaunoineen oli ihana, mutta tontilta puuttui autotalli, tai edes sitä etäisesti muistuttava rakennus, kokonaan. Lisäksi talon pesutilat olisi pitänyt remontoida heti, avata kaikki ja katsoa mitä löytyy. Se oli meille liikaa.


Plus että itse ainakaan en mielellään muuttaisi enää nykyistä etelämmäs. Harppaus Karigasniemestä Tepastoon oli jo aivan tarpeeksi. Tuntui kuin olisimme muuttaneet aivan Etelä-Suomeen, tyyliin johonkin Rovaniemelle.

Jos Utsjoella, Inarissa tai Enontekiössä olisi miehelle mieluisia töitä, etsisimme takuulla taloa jostain niistä. Mutta on Kittiläkin super…

Ajatuksia metsäretkellä

Kuva
Muutin pohjoiseen syksyllä, ja ehkä siksi syksy saa minut aina mietteliääksi. Kävellessäni metsässä muistelen usein mielessäni asioita, jotka johtivat lopulta siihen, että olen nyt tässä.

Niin tälläkin kertaa.


Muutosta on nyt kaksi vuotta. Katunut en ole koskaan. Täällä on niin hyvä. Syksyisin ajatellessani tapahtumien kulkua tunnenkin suurta kiitollisuutta.

Aluksihan olin varma, että muutan Norjaan. On hassua, mistä sekin ajatus syntyi. Katsoin televisiosta joka viikko Ylvis Show'ta ja mieleeni kasvoi ajatus, että Norjassa olisi minulle hienoja mahdollisuuksia. Kun huomasin, ettei mikään pidättele minua muuttamasta, päätin muuttaa. Aloin etsiä töitä Norjasta ja jätin työhakemuksia moneen paikkaan.


Loppukesällä 2014 töitä ei vielä ollut löytynyt, ja punnitsin mielessäni muita vaihtoehtoja. En arvannut muuttaa ilman tietoa työpaikasta.

Ruskaretkellä isän kanssa huomasin netissä ilmoituksen, että Karigasniemessä olisi kaupassa työpaikka vapaana. Aivan Norjan rajalla! Tunsin heti, et…

Iltakävelyllä pihamaalla

Kuva
Syksy on vuodenajoista väkevin. Muut vuodenajat tulla köröttelevät pikkuhiljaa, ilman draamaa. Vuodenajan vaihtuminen toiseen on niin hidasta ja salamyhkäistä, että edellistä tai tulevaa ei huomaa kaivata.

Ainoastaan syksy pystyy alkamaan täysin yhtäkkiä. Viime viikolla se alkoi. Heti heinäkuun taittuessa elokuuhun tunsin sen ilmassa, ja nyt se alkaa olla jo täysissä voimissaan.

Vain muutama viikko sitten uin joessa helteeltä karussa. Nyt ilma on kylmä ja joki myös. Lämpötila on käynyt monena yönä lähellä nollaa.


Epäuskoisena olen seurannut koivujen vaihtavan väriä vihreästä kellanruskeaan vain muutamassa päivässä. On satanut niin paljon, niin monta viikkoa, että sillä taitaa olla vaikutusta tulevaan ruskaan. Moni koivu on jo pudottanutkin ison osan lehdistään. Tuleekohan ruskaa ollenkaan?


Olin viime viikolla työreissulla Hossassa. Voi elämän päivät, kuinka lumoava paikka se olikaan. Kirjoitan siitä Retkipaikkaan juttusarjan, jonka ensimmäinen osa julkaistaan huomenna.

Mieheni ja Mosk…

Mikä Mosku mahtaa olla?

Kuva
Kun Mosku tuli meille, olimme siinä uskossa, että se on porokoira. Niin meille kerrottiin, mutta tiedot koiran taustoista olivat hyvin hatarat. Mainittiin, että ei se ihan puhdas ole, olisiko siinä liraus hirvikoiraa mukana.


Saatuani kotiin nuoren koiran, joka iästään huolimatta vaikutti oikeastaan kaikin puolin ennemmin rauhalliselta seurakoiralta kuin yliaktiiviselta työkoiralta, mietin itsekseni, että noinkohan siinä ainakaan mitään hirvikoiraa joukossa on.


Kerran ollessamme Levillä lenkillä muuan mies pysäytti autonsa kohdallemme ja jäi juttelemaan. Hän pysähtyi yksinomaan koiran takia, koska oli sitä mieltä, että Mosku voisi suurella todennäköisyydellä olla ainakin lähes puhdas ruotsinlapinkoira. Hänellä oli itsellään ollut moinen, kunnes koirasta sitten oli pitkän elämän päätteeksi aika jättänyt.


Mies tutki Moskun häntää, tassuja, turkkia, kuonoa. Kiinnitti huomiota valkoiseen tassunkärkeen, valkoiseen läikkään etujalkojen välissä, krepatun näköisiin häntäkarvoihin ja tanakkaan …

Ivalo watercross 2016

Kuva
Oltiin lauantaina Ivalon crossikisoja katsomassa, kuten viime kesänäkin. Tällä kertaa sää oli aika paljon parempi, aurinkoa ja pilvenhattaraa, kun viime kesänä satoi vettä.

Olimme aikoneet ostaa lipun kisakatsomon alueelle rannalle, koska sieltä saisi paremmin kuvia kuin ylhäältä sillalta. Perille päästyämme huomasimme, että muuta vaihtoehtoa ei enää ollutkaan, koska sillalta oli koko matkan pituudelta peitetty näkymä kisa-alueelle.


Meillä oli Mosku mukana opettelemassa ihmisten ilmoilla olemista. Hän meinasi tulla ihmisvilinässä levottomaksi, mutta onneksi löysimme sillanpielestä rauhallisen sopen, jossa ei ollut muita, mutta josta sai seurattua kisoja hyvin.

Aki Pesosen ajaessa ohi Mosku intoutui jostain syystä ulvomaan hänelle pitkän kannustushuudon!

Päivän aikana tavattiin myös muita koiria, ja jokaisesta kohtaamisesta selvittiin kunnialla. Yhden pohjanpystykorvan pennun kanssa meni jopa leikiksi niin, että Moskun valjaat räsähtivät rikki. Mies lähti kesken kisojen hakemaan kaupas…

Hillasa

Kuva
Mies tuossa yhtenä iltana ehdotti, notta että mentäiskö hillaan. Siinä sitten hetken tuumasimme, että mikä olisi sellainen paikka, jota aasialaiset ammattipoimijat eivät olisi jo löytäneet.

Päätimme pelata varman päälle ja laskea kanootin vesille. Soudimme toiselle puolen jokea, jossa on suuri, ehkä jopa loputon suo, jonne ei autolla pääse lähimainkaan.

Ehtipä joenylitysmatkalla pari turistiakin tulla meitä vastaan kanootillaan.

Rantautumispaikka oli yhtä risukkoa. Oma koti kullan kallis näkyi sieltä kauniisti.


Lähdimme ryykeltämään tiheän risukoivikon läpi. Yhtäkkiä edessämme oli poikittaissuuntainen kuiva hiekkaharju mäntyineen, ja sen takana oli suo.

Oli jo alkuilta, kello ehkä seitsemän.


Suolla saimme hillat nopeasti näköpiiriin, mutta suo oli niin valtavan märkä, että poimiminen kastumatta oli hankalaa. Kahluuhaalarit olisivat olleet oikea valinta, ja meillä oli vain kumisaappaat.


Hillan lisäksi tarjolla oli valtavasti mustikkaa ja jonkin verran myös variksenmarjoja. Minulle kelp…