Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Kalajuttuja

Kuva
Viime päivinä on ollut hienoja myrskyjä. Toissayönä myrsky riehui talon päällä niin, että eräs aivan liki lyönyt salama sai minut nauramaan ihmetyksestä ja ihastuksesta keskellä yötä.

Koira ei onneksi pelkää ukkosta, ja mies ei siihen edes herännyt. Nousin ylös ihailemaan myrskyä joella. Olohuoneen ikkunasta käsin tosin, en viitsinyt ulos mennä. Onneksi kissakin oli kotona saunassa, sateelta ja ukkoselta turvassa.

Iltaisin me käymme Moskun kanssa ongella ja saamme muikkua ja siikaa. Eilen tuli vain yksi siika ja sekin pääsi karkuun, limainen puikula pääsi livahtamaan otteestani ja putosi takaisin veteen. Koira koitti vielä sukeltaa sitä kiinni, mutta ei onnistunut.


Meillä on hienot maisemat onkia. Yllä kuvassa Mosku vahtii kohoa. Se tuijottaa sitä herkeämättä ja kitisee välillä turhautuneena, jos kala ei syö. Silti kun kalaa nousee, se ei yritäkään napata kohoa tai kalaa suuhunsa, tulee vain kiltisti tarkistamaan, että millainen eväkäs napattiin.


Aurinkoisina päivinä pienet hauet tapa…

Onkisin itte, jälleen!

Kuva
Penikkana olin kova likka onkimaan.

Matkustaessamme joka ikinen kesäviikonloppu Houtskarin Mossalaan, kaivoin ongen esille monta kertaa matkan aikana, jos oli tiedossa, että lossia joudutaan hetkenkin odottamaan.

Lossirannoista saikin aina hyvin kalaa jopa puunvarresta tehdyllä mato-ongella.

Syvissä vesissä kalojen mustat siluetit erottuivat mustina synkän tummanvihreässä maailmassa, kun kurkotin laiturilta katsomaan. Varsinkin Korppoosta lähtevän "pitkän lossin" laiturilta minulla on paljon jännittäviä muistoja.

Äidin keittäessä kahvia minä ongin, kunnes lossi lopulta tuli. Joskus myös rannan jätskikiska oli auki.


Aina ennen matkalle lähtöä oli tärkeää muistaa kaivaa purkillinen matoja mukaan omasta perunamaasta. Isi usein kaivoi niitä minulle. Saaristosta matoja oli hankala löytää.

Kerran madot loppuivat, eikä ollut leipääkään hollilla, joten viritin koukkuun mustikoita. Kalaa nousi jopa niillä! Silakoita muistaakseni. En välittänyt niistä erityisesti, koska niiden suomut …

Uimaseuraa Ounasjoessa

Kuva
Istuskelin illalla joessa, kuten nykyään usein teen. Istuin kaulaa myöten vedessä, hiekkapohjalla, ja seurailin kesäillan rauhaa Ounasjoella.

Kalasääski pudottatui veteen vastarannan kaislikossa. Sinne minunkin on pitänyt kalaan mennä, sieltä saa kuulemma hyvin saalista.

Sääksi jäi tällä kertaa ilman kalaa. Se jäi kiertelemään taivaalle ja koitti tähystää vielä uutta mahdollisuutta, mutta hävisi sitten kaarrellen näkyvistä.

Illalla uintireissun jälkeen minulla oli parempi kalaonni kuin sääksellä. Nostin ongella joesta vartissa kolme mukavankokoista kalaa, noin 25-senttisiä. En tiedä mitä ne olivat, mutta hyvältä maistuivat. Leivitin ne korppujauhoissa ja paistoin pannulla. En ehtinyt ottaa niistä edes kuvia, kun ne olivat niin nopeasti paistinpannulla.

En ollut koskaan ennen perannut kalaa, joten katsoin pikaisesti netistä mitä piti tehdä. Ja hyvinhän se meni. Herkuttelimme kalat yhdessä Moskun kanssa miehen ollessa yövuorossa. Mosku oli ollut kanssani ongella ja seurannut tarkkaan ko…

Moskun kuulumisia

Kuva
Meinattiin viikonloppuna lähteä Moskun kanssa kalaan. Syväjärvelle ainakin, jos ei muualle. Tekis mieli saada pari vonkaletta, edes ahvenia, joita sais pannulla paistaa.

Oon yrittäny iltasin kotirannasta onkia, mutta nyt ei oo noussu mitään. Uidessa kyllä näkee, että kaloja siellä veden uumenissa on, ja monesti joku muukin loiskii rantakaislikossa kuin minä.


Sitä paitsi on niin kuuma, että senkin takia tekee mieli veden äärelle. Mosku ei ui, mutta kahlaa kyllä mielellään ja lompsii vettä samalla suuhunsa. Porokoiraparka paahtuu kesäauringon alla, niin kuin minäkin. Minä sentään käyn uimassa.

Moskun kotiutuminen on edennyt kivasti. Autoja ei enää jahdata hihnassa, ja kiellosta se osaa aika hyvin olla jahtaamatta myöskään elukoita. Tänään aamulla viimeksi oli koettelemus, kun päästäinen juoksi tien yli. Siitäkin selvittiin hyvin.

Mosku on osoittanut osaavansa olla myös yksin kotona esimerkillisen hyvin, mitään pahojaan se ei ole sortunut tekemään.


Kissa asuu edelleen saunassa, yhteiselo…

Lapin kukkaloistoa

Kuva
Kukkaloisto Lapin tienvarsilla on jotain ihan käsittämätöntä juuri nyt.

Tässä vain muutama kukka, jotka ovat nyt kauneimmillaan. Paljon enemmänkin kukkia olisi, mutta ei ole tullut kuvattua.








Hiekkateiden varsilla on näkynyt paljon myös yksinäisiä parkissa olevia autoja, mikä viittaa siihen, että hillat taitavat olla kypsiä. Pitäisi joku päivä saada aikaiseksi mennä hillaan, niitä kasvaa ihan tuossa talon lähellä.

Vaikka en hillaan ole vielä päätynyt, niin yhden uuden tavan olen omaksunut nauttiakseni Lapin luonnosta. Olen alkanut käydä joka päivä uimassa Ounasjoessa. Päivisin on ollut 15-18 astetta lämmintä, mikä on minusta melkeinpä kipuraja. Tämän helteen innoittamana oli aluksi pakko pulahtaa jokeen, ja jäin siihen sitten heti koukkuun.

Satoi tai paistoi, olen nyt käynyt joka päivä monta kertaa uimassa. Ensin pulahdin paniikissa vain pikaisesti, mutta päivä päivältä olen pidentänyt uimisaikaa ja tihentänyt uimiskertoja.

Istuskelen hiekkapohjalla kaulaani myöten vedessä ja katselen …

Mosku on pystykoira

Kuva
Viime maanantaina meille muutti puolivuotias lapinporokoira Mosku. Lapinporokoira olkoon pyöristetty määritelmä, sillä ihan puhdas rotukoira Mosku ei ole. Mistä lie loppu peräisin, en uskalla arvailla.

Mosku on sellainen tavallinen pystykoira, kuten meillä mieheni kanssa on tapana vitsailla.


Viikko on mennyt totutellessa. Mosku on totutellut meihin ja uuteen kotiinsa, ja me häneen. Yhteinen sävel on hyvinkin alkanut löytyä ja on käynyt ilmi, että kyseessä on kovin kiltti ja hyväntuulinen koira, joka on nopea oppimaan.

Tällä viikolla olemme kovasti jo harjoitelleet katsekontaktin ottamista lupaa pyydettäessä, eli esimerkiksi Moskulle tarjottuun ruokaan tai namiin hän ei saa koskea ennen kuin on istunut alas, katsonut minua silmiin ja saanut minulta luvan.

Myös paikka-käsky on alkanut mennä hyvin perille ainakin näin sisätiloissa, seuraavassa vaiheessa pitää sitten harjoitella jo ulkona. Luokse hän osasikin tulla jo valmiiksi, mutta sitäkin pitää vielä reenata, jotta se toimii varmasti …

Kotimetsä

Kuva
Moni meistä suomalaisista harrastaa luontoa ja jokaisella on oma tarinansa kerrottava siitä, kuinka luonnosta tuli itselle rakas ja läheinen.

Monet muistelevat, kuinka lapsena mentiin kodin tai kesämökin lähimetsään tutkimaan luonnon ihmeitä.



Kun kasvamme isommiksi ja maailma ympärillämme avartuu, tulemme helposti lähteneeksi suuriin maisemiin luonnosta nauttimaan. Kansallispuistoihin, erämaihin, saaristoon.

Kun olemme isoja, lapsena ihmeellisenä koettu lähimetsä voi alkaa tuntua pieneltä ja mitättömältä, eikä sitä useinkaan tule enää pohdittua.



Käydessäni viime viikolla kotonani Salossa halusin nähdä uusin silmin sen metsän, jossa itse lapsena eniten möngersin.

Metsä oli ja on edelleen aivan talomme vieressä, ja olemme varmaankin siskojeni kanssa olleet oikeastaan ainoita, jotka siellä ovat enemmälti kuljeskelleet.



Metsän ja oman tonttimme välissä solisee pieni puro, joka lapsena oli minulle kaikkeista rakkain. Sen äärellä vesi- ja lumileikeissä vierivät niin kesät kuin talvetkin.

Ti…

Paavolan tammi

Kuva
Olin jo aikaisemmin päättänyt, että seuraavalla Salon-reissulla käydään katsomassa kuuluisaa Paavolan tammea Lohjalla. Onhan puu Retkipaikka-kirjan kannessa ja jopa omassa käyntikortissani! Lisäksi se nähtiin komeasti myös Metsien kätkemä -ohjelmassa pari viikkoa sitten.

Raahasin mukaani vanhempani, puolisoni ja vieläpä siskoni lapsineen. Suuntasimme kohti Lohjansaarta aurinkoisena tiistaipäivänä.


Ja siellähän se puu oli, komea kuin mikä. Sen komeus korostuu sen kasvaessa ehkä Suomen rumimman talouskuusikon keskellä.

Kuusikon reuna oli aiemmin lähempänä tammea, mutta puita on karsittu, jotta kuuluisaksi tullut tammi saa kasvaa vieläkin isommaksi.




Tammella kävi paljon väkeä. Jäimme evästelemään Saaren koulun pihalle, josta luontopolku tammelle lähtee, ja ihmisiä tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. On se hienoa, että puu noin liikuttaa ihmisiä!