Liikkiksiä nautoja

Siis harva eläin tässä maailmassa varmaan ihan oikeasti on niin järisyttävän liikuttava kuin suomalainen lehmä.

Naapuritilan lehmät ja hiehot pääsivät eilen ensimmäistä kertaa niitylle talven jälkeen. Kesä alkoi siis virallisesti! Varsinkin kun viimeiset lumisateetkin olivat loppuneet jo edellisenä päivänä.


Menin aamulla hieromaan tuttavuutta parin nuorimmaisen kanssa. Ne tulivatkin uteliaana minua katsomaan.

Yritin tarjota voikukkaa, mutta tämä tumma söpöläinen oli kiinnostuneempi kädestäni, ja lipoi sormiani karkealla kielellään sen sijaan että olisi maistellut voikukanlehtiä.


Sitten nuoriso ihmettelikin jo yhdessä paimenpoikaa. Aivojen raksutus kuului kauas... Mikä piru se tuo mahtaa olla?


Siinä sitä olikin mietiskelemistä. Paljon uusia asioita pienelle eläimelle ymmärrettäväksi. Olisi ihana tietää mitä ajatuksia niiden päässä oikeasti liikkui.

Tuota naamaa katsoessa tulee kauhea halipula!
Hiljalleen aurinko alkoi paistaa, joten kävin iltapäivällä vielä toisenkin kerran happihyppelyllä eläinten onnellisuutta kuvaamassa. Tällä kertaa olivat eri nuoret liikenteessä.


Hiukan he ensin epäilivät minua, mutta sitten uteliaisuus voitti.


Voi että mitä symppiksiä! Höpöttelin heille mitä sattuu, että ymmärtävät, että ihan ystävällisin aikein tässä ollaan liikkeellä.


Lehmät ovat todellakin siis pihallamme, kuten alla kuvasta näkyy. Olen ottanut kuvan keittiön ikkunasta.


Lumisateet tosiaan tulivat ja menivät, kuten Etelä-Suomessa saakka taidettiin laajalti noteerata. Minä olin lumesta oikein iloinen, pysyvätpähän itikat kauemmin poissa. Minun puolestani lunta saisi vähän tupruttaa vaikka kahden, kolmen viikon välein läpi kesän, tai sitten lämpötila saisi muuten vain pysyä siinä max. 10 asteessa.

Mutta tarvitaanhan niitä itikoitakin, linnut ja kalat ainakaan eivät pärjää ilman. Ja onneksi se onkin aivan yksi ja sama mitä minä tai kukaan muukaan on asiasta mieltä, luonto ei kysele meidän mielipiteitämme.

Täällä lumet eivät jääneet maahan, mutta kyllä sitä silti tuiskutti monta tuntia. Tuuli oli niin kova, että lumi tuli täysin vaakatasossa, eikä siten tainnut edes koskettaa maata. Myrsky piti yöt hereillä. 

Nyt on rauhallista, joki on ihan pläkä.


Ai niin ja tulihan sitä tuossa vuosiakin täytettyä. Lumisade ja lehmien paluu osuivat molemmat synttäriviikolle, ihan parasta! Viime viikonloppuna käytiin kyllä synttäreitä hiukan oikein juhlistamassakin, päivällisellä Oloksen Kammarissa. Ai että oli hyvät setit.

Ajomatka meiltä Kammariin Raattaman kautta on hiukan pitkä, 64 kilsaa suuntaansa. Mutta reitti on todella kaunis, joten aiomme käydä Kammarissa jatkossakin.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.