Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Ilta joen rannalla

Kuva
Nappasin illalla vanhan räsymaton mukaani ja astelin rantaan sen kanssa. Petasin maton rantatörmäälle kolmen suuren kuusen alle. Kännykällä ja kannettavalla kaiuttimella laitoin soimaan ruotsalaisen Jarŋŋan musiikkia.

Pötkähdin matolle lukemaan kirjaa suomalaisten pyhistä paikoista. Kissa leikki rannassa. 



Kullerot olivat juuri hieman aiemmin päivällä puhjenneet kukkaan.

Joki oli peilityyni ja kuvasti hienosti taivasta.

Keskiyöllä näytti tältä:



Kuvasin kameralla viimeiset kaksi tuntia kymmenestä puoleen yöhön.

Hirven kallo

Kuva
Eilenpä löytyi hirven kallo.


Lähdin illalla tutkimaan Lohiojan idänpuoleista metsää. Löysin uusia pieniä rakkamaita. Oli myöhä, kello oli ehkä kymmenen. Vino aurinko paistoi kauniisti.


Lohioja on suurimmista sulamisvesistä jo rauhoittunut, mutta kohina kuuluu edelleen metsän uumenista kauas tielle.


Kuljin joen vierustaa seurailevia poronpolkuja kohti etelää. En ollut päättänyt mihin olin menossa, kunhan kävelin ja tutkin kaikkea mahdollista mitä metsästä löytyi. Laulurastas konsertoi minulle.

Metsässä on alkanut kunnolla vihertää.


Tulin erikoiselle hiekkamontulle, jossa valtavien hiekkavallien lisäksi oli suurten talojen korkuisia valleja pyöreitä kiviä.


Kivet olivat upean kauniita jäkäläisiä. Mikäköhän ne on tänne tuonut?




Hirvenkakkaa oli metrin välein kaikissa ilmansuunnissa.

Korkeimmalta kiipeämältäni kivivuorelta näkyi kauas. Pallas tosin jäi vaarojen taa, mutta olisikohan tuo ollut Pulju?


Palasin hiekkatielle ja ajattelin, että kuljeskelen sitä pitkin kotiin, kun kello oli jo yli…

Sarvi

Kuva
Yksi pieni mutta pitkäaikainen unelma toteutui tänään: löysin sarven.


No en minä sitä tuosta joen rannasta löytänyt, otin siinä vaan kuvia. Löysin sen metsästä.

Töiden jälkeen kyllästytti ajatus kävellä iltalenkkiä tienviertä pitkin, joten lähdin metsäpolulle ja poikkesin siitä aika nopeasti tutkimaan jälleen kerran Lohiojan risukkoisia rantoja. Voi että siellä oli kaunista!

Kaiken risukon ja pusikon halkomisen jälkeen löysin yhtäkkiä joen rannalta avaran paikan jota kauniit, hiirenkorvilla olevat koivut ympäröivät.


Jostain syystä avaralla paikalla - lieneekö jokin vanha rakennuksen paikka - oli yksinäinen hirsi. Se kutsui istumaan ja ihailemaan ohi lipuvaa vettä kauniin suojaisassa paikassa, kaikelta piilossa.


Istuin siinä hyvän aikaa nauttien keväästä. Luoja että rakastan kevätkesää. Aurinko ei laske enää, ei ole hyttysiä, kaikki on täydellistä nyt.

Noustuani hirsipenkiltä lähdin takaisin risukkoon katselemaan mitä sieltä löytyisi. Ja sarvihan sieltä löytyi, yksinäisenä maasta.


Toin…

Ja turvaisa on rinne tunturin.

Kuva
Kun pitkä tiistaipäivä oli takana, katselin ikkunasta kuinka harmaa roikkuva sademassa kasteli Pallasta. Muutoin taivas oli valoisa ja halusin lähteä jonnekin kauemmas. Päähänpistosta päätin lähteä Puljutunturille.

Puljulle on meiltä ehkä puolen tunnin ajomatka. Matkan varrella on paljon kaunista metsä- ja suomaata, pieniä järviä kuin jalokiviä, ja yleensä aina myös poroja ja kuukkeleita. Lisäksi reitiltä on uskomattomat näkymät Pallastuntureille. Tie on siis todella hieno ajettava. Se on asfaltissa mutta hiljainen, tälläkään kertaa en koko matkallani kohdannut yhtään toista tielläliikkujaa.

Jätin auton parkkiin kohtaan jossa retkeilyreitti lähtee kohti Puljun huippua.

Päästyäni vain hieman matkaa eteenpäin muistin, että viime syksynä reitti oli ollut todella märkä... Ja nyt se oli vielä märempi. Matkani tyssäsi melkein alkuunsa.


En sitten lähtenyt taiteilemaan tuosta eteenpäin kalliin kameran kanssa. Tutkailin tilannetta oikealta ja vasemmalta, mutta mistään ei päässyt kiertämään. Ri…

Lähti kuin telkkä rannasta

Kuva
Kuva parin illan takaa kotirannastamme.


Kesä on tuloillaan. Aurinko laskee öisin enää pariksi tunniksi, eli se ei käy juurikaan taivaanrannan alapuolella.
Telkkä viihtyy vielä rannassamme päivästä toiseen, muut muuttolinnut ovat jo lähteneet omille teilleen. Joutsenet sen sijaan ovat saapuneet.
Ensimmäinen pihakoivu on jo hiirenkorvilla.


Sauvu ja Syväjärvi

Kuva
Kävimme katselemassa kuinka kevät etenee Syväjärvellä. Järven pinnalla kellui vielä suuria höttöisiä jäälauttoja. Laituri keikkui kun sille asteli, mutta kantoi kyllä. Vesi oli kylmää ja kirkasta.



Metsästä kuului lorinaa. Puron ääni vetää minua aina puoleensa kuin valo koiperhosta, joten rynnistin metsään kuin hirvi nähdäkseni, millainen puro siellä olisi.

Se oli kaunis. Niin pieni puro kuin se olikin, oli sen keskelle muodostunut muutamia pieniä saaria, ehkä metrin kanttiinsa, mutta niillä saattoi kasvaa suuriakin puita.


Purossa oli myös pieniä vesiputouksia. Oksia oli kaatunut puron yli. Vähällä mielikuvituksella oli helppo maisemaa katsoessan kuvitella, että putoukset olivat valtavia ja niiden yli kaatuneet oksat suuria puunrunkoja.

Olisi pitänyt olla jalusta mukana, niin olisi voinut leikkiä pitkällä valotusajalla enemmänkin.


Puron vesi lorisi Syväjärveen.


Sauvun hienon kodan ympärillä on kaunista metsää. Lumipeitteen väistyttyä metsän pohja alkaa taas loistaa kauniissa lämpimissä…

Sunnuntai

Kuva
Välillä on ihanaa kun saa vain löhötä. Tällaiset sateiset sunnuntait ovat siihen parhaita. Kissa näyttää tässä mallia kuinka tilanne otetaan haltuun:




Kissa kerää voimia notta jaksaa yöllä taas valvoa ja viihdyttää meitä jotka yritämme silloin nukkua. Se on kissan tehtävä.