Vesiä ja valoja

Tein kameran kanssa pienen kävelyretken lähimetsään. Pitkään olen odottanut muuan puron sulamista ja nyt se on vihdoin sula. Halusin mennä katsomaan sitä vaikka tiesin, että lunta on vielä paljon eikä hanki tällä hetkellä kanna. Puron rannalle ei ainakaan tietääkseni vie polkua.

Jo kylätien varrella sulan veden kauneus sai minut pysähtymään monta kertaa.


Onkohan Lapin kesä nyt parhaimmillaan? On sopivan lämmin eikä vielä hyttysiä. 

Öisin ei ole enää pimeää laisinkaan, mutta yön aikana on kolme, neljä tuntia melko hämärää. Neljän aikaan on jo täysin valoisaa ja hämärä palaa vasta joskus yhdentoista maissa illalla.

Kevätauringon valot ovat todella kauniita.


Poikkesin kylätieltä ensin vanhalle kelkkauralle ja kahlasin sitten lopulta märässä umpilumessa puron rantaan. Pidin tarkan vaarin siitä, että en astuisi liian pitkälle. Vaikka puro oli kaunis, ei tehnyt mieli hulahtaa sen mukaan.

Rannan linja oli onneksi helposti erotettavissa vaikka lunta vielä olikin. En ottanut askeltakaan kauemmas kuin missä laitimmainen koivu kasvoi.



Puro oli suuri ja kaunis ja se kuulosti ihanalta virratessaan sulana ja vahvana koivumetsän halki Ounasjokeen. Se oli tumma, vuolas ja varmasti syvä. Se oli jo notkeana voimissaan Ounasjoen ollessa vielä suurilta osin jäässä ainakin näillä korkeuksilla.


Naavaisessa mäntymetsässä ja helmiäisenhohtoisten koivunrunkojen välissä pujottelevien auringonsäteiden valo oli lämmin ja kaunis.




Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.