Tunnelmapaloja ja kameran testailua

Lokit herättävät meidät kovaäänisillä aamukeskusteluillaan joka aamu varsin aikaisin. Tänään heräsin viideltä, mutta sain sentään hetkeksi vielä torkahdettua. Lopulta vetäisin verhot ikkunoiden edestä ja sain huomata taivaan olevan jälleen täysin sininen, ilman pienintäkään pilvenhattaraa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen Kvalöyan saarelle. Ajelimme meille jo tuttua reittiä takaisin Sommaröyaan, jossa kävimme jo ensimmäisenä päivänä. Koko reitti on niin kaunis vaihtelevine vuori- ja merimaisemineen, ettei siitä ihan äkkiä saa tarpeekseen.

Matkalla pysähtelimme rannoille tallustelemaan.


Lokit ja meriharakat jahtasivat toisiaan hiekkasärkillä. Ja se vesi... Kuinka merivesi voikaan olla niin kirkasta ja kaunista?



Rannoilta löytyi kaikkea ihmeellistä. Simpukankuoria, merisiilten kuoria, erilaisia leviä ja kauniita kiviä. Penikkana niitä piti aina raahata mukaan, mutta nykyään yleensä riittää että ottaa niistä kuvia. Vain yhden kiven olen haalinut talteen tältä reissulta.


Sommaröyn valkoisilla hiekkarannoilla turkoosia vettä katsellessa olisi voinut luulla olevansa vaikka Malediiveilla. Onneksi takana kohosivat suuret lumivalkoiset vuoret ja lämpöä oli vain ehkä kymmenisen astetta, niin muisti olevansa ihanassa Norjassa.


Sommaröyan saarelle vie komea silta. Hienohiekkaisia, valkoisia rantoja on vähän joka puolella. Osalle niistä pääsee tuosta vaan, osa on suojaisammissa paikoissa.

Sommaröyan silta.
Kävimme kahvilla Havfruassa Sommaröyn ytimessä. Astuessamme sisään kahvilanpitäjärouva soitti harmonikkaa miehelle, joka istui pöydässä. Molemmilla oli hymy leveässä. Hyvä että tulitte niin päästään tanssimaan, mies huudahti meille iloisesti norjaksi.

Herra Saari se meinasi ottaa pelkän kahvin, mutta minusta niin hieno hetki vaati paremmat setit. Tilasin meille kahvien lisäksi kaakaon ja pehmiksen jaettavaksi.


Kahvilan edessä on upea hiekkaranta ja venelaituri. Toissapäivänä paikalla oli myös monta poroa, mutta nyt ne taisivat olla jossakin reissussa.

Sommaröyssa on paljon ihanan sööttejä norskien kalastuspaatteja.
Aurinko lämmittää jo kuumasti eikä tuulikaan ole ollut huimaa, eli täällä on päässyt hyvinkin keväisiin tunnelmiin. Onneksi mereltä kuitenkin puhaltaa aina sen verran, että läkähtyä ei tarvitse. Tämän lämpimämpää ei minun puolestani tarvitsisi olla koskaan. 




Testailimme tänään myös uuden Nikonimme hienoja ominaisuuksia. Huhhuh mitä kaikkea hienoa ja kummallista sillä saakaan tehtyä. Vielä kun oppisi kaiken. Ajan mittaan se sieltä alkaa tulla tutuksi.



Eilen illalla kokeilimme myös timelapse-kuvausta. Siinä kamera asetetaan ottamaan valokuvia itsekseen tietynmittaisin väliajoin, ja lopuksi kamera pakkaa ottamansa kuvat videoksi.

En ole koskaan ennen sellaista kuvannut. Akkua ei ollut paljon jäljellä, joten kuvasimme auringonlaskua vain puoli tuntia. Sillä saimme aikaan kokonaisen sekunnin mittaisen pätkän!


Ensi kerralla voinee kuvanottoväliä vähän lyhentää, nyt se oli 25 sekuntia. No, kokeilemalla sen oppii. Ja voisi kai sen horisontinkin laittaa seuraavaksi oikeasti suoraan...

Youtubessa hidastin videota hiukan, niin että siitä tuli jopa neljä sekuntia pitkä. Sen aikana ei siis edelleenkään kannata räpäyttää silmiä.


Emme ole koko reissun aikana käyneet Tromssan keskustassa muutoin kuin ajaneet siitä hätäpäissään läpi ja pois niin äkkiä kuin mahdollista. Tänään olisi tarkoitus lähteä sinne iltakävelylle, koska onhan Tromssa tosi kaunis kaupunki. 

Huomenna onkin edessä paluu kotiin, joskin matkan varrella on vielä pari kohdetta jotka aiomme tsekata. On ollut mukava viettää muutama päivä niin että ei ole tarvinnut ajatella oikeastaan mitään, sen kun vain on nauttinut maisemista ja merituulesta. Pikkuhiljaa sitä alkaa jo sisäistää olevansa rouva Saari! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta