Maisemia tieltä 940

Eräänä iltana jälleen mietiskelimme tulevaisuutta ja tulevaa torppaa.

Homma on vielä täysin ajatusleikin tasolla, sillä kumpaakaan ei voisi vähempää hotsittaa ajatus talolainasta tai omasta talosta, josta pitäisi sitten lainan lisäksi alkaa makselemaan jumalattomia veroja ja vakuutuksia ja muutenkin pitäisi murehtia kaikenlaista.

Vuokralla on niin perhanan mukava ja huoleton asua.

Nykyinen sijaintimme ei miehen töiden puolesta ole tosin ideaalinen. Varsinkin kun työmatkasta 25 kilometriä on sulaan aikaan nimismiehenkiharaa, teräviä kuoppia ja suoranaisia hyppyreitä. Ne yhdistettynä miehen rallitaipumuksiin kävivät viime vuonna monen autonrenkaan kohtaloksi ja meistä tuli lyhyessä ajassa Kittilän Kumin kanta-asiakkaita.

Talo on kuitenkin aivan ihana, Ounasjoki on pihalla, vuokrasumma on pieni ja siihen kuuluvat jopa lumityöt. Emme pidä kovin todennäköisenä, että toista tällaista vuokradiiliä olisi ihan äkkiä tarjolla, joten asumme mielellämme tässä.

Mutta pitäähän sitä hiukan eteenpäinkin katsella. Miehen työsuunnitelmien vuoksi olemme alkaneet vilkuilla länttä, jossa näyttäytyy monenlaisia mahdollisuuksia sekä nyt että etenkin lähivuosina.

Äkäslompolosta pohjoiseen kohti Äkäsjärveä, Jerisjärveä ja Muonioon vievää tietä johtaa tie nro 940, Äkäslompolontie. Eräänä päivänä päätimme käydä tsekkaamassa sen. Jerisjärven seudun tunsimme jo kutakuinkin ja sen olemme jo aiemmin hyväksi vaihtoehdoksi todenneet.

Sen sijaan Äkäsjärvi ja tie 940 olivat meille täysin tuntemattomia maisemia Äkäslompolon pohjoispuolelta.

Joku onnellinen oli körötellyt kelkalla järvelle... Meillä ei nyt ollut yhtään kelkkaa mukana.
 Oli sattumalta maailman hienoin talvipäivä.


Tielle näkyvät tunturit upeasti. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla Pallakset ja oikealla Keimiö. Kun tietä jatkoi eteenpäin päinvastaiseen suuntaan, vilahtivat edessä kohta jo Ylläksen alueen huiput.


Näkymä Äkäsjärvelle.


Tieltä kääntyi jatkuvasti teitä metsän uumeniin kohti kauempana häämöttävää Äkäsjärven rantaa. Olisikohan jonkin tien päässä tuleva kotimme?


Lapin kauneus ei lakkaa ihmetyttämästä. 

Äkäsjärvi-Jerisjärvi-nurkilla maisema on hyvin erilaista kuin meillä Ounasjoen rannalla. Meillä päin metsä on lähinnä matalaa ja rehevää sekametsää, kun se suurilla järvillä on ennemminkin kynttiläkuusten ja kelojen vuoropuhelua sekä kaikkialla kohoavia tuntureita.


Yllä kuvassa suunta on kohti Äkäslompoloa. Ylläksen alueen huiput erottuvat taustalla.

Kun se asuntolaina joskus tulee kysymykseen, meillä on kyllä varsin selkeä visio siitä, mitä haluamme. Pikkuinen talo, alle sata neliötä riittää erinomaisesti. Kunnollinen talli ja iso tontti ovat tärkeitä. Ja lisäksi pitää olla joko näköala tuntureille tai jonkinlainen vesielementti, minimissään puro, mielellään joen tai järven ranta...

Jatkamme etsimistä.

Pallas iltapäivän auringossa.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.