Peukalotreeniä

Pakkanen kiristyy. Lunta on ollut kunnolla jo kauan. Revontulet ovat olleet harvassa, koska taivas on pysytellyt pilvessä suurimman osan menneistä viikoista.

Joulu lähestyy. Kuulin, että viidellä eurolla saisi valtion metsästä tienvarresta ottaa männyn joulupuuksi. Pitää vielä varmistaa miten se homma toimii. Hetan luontokeskuksessakin näytti mänty olevan joulupuuna. Vaikka näillä korkeuksilla on kuusiakin, toisin kuin pohjoisemmassa.

Joulupuu olisi mukava olla, vaikka ei minulla ole siihen koristeita. En pidä jouluaiheisista tavaroista.

Kävimme eilen valoisaan aikaan kelkalla parinkymmenen kilometrin lenkin Levin suuntaan. Oli suttuinen ilma, eikä kuvia tullut juuri otettua. Varsinkin kun valoisaa aikaa on täällä enää ehkä pari tuntia päivässä (pilvisäällä ei sitäkään), joten oli syytä keskittyä ajamiseen eikä jäädä kuppailemaan kairaan. Kaamos on juuri alkanut. Kuukauden saa nyt levätä auringolta rauhassa.

Toivomme, että saisimme toteutettua keväällä muutaman päivän kelkkaseikkailun Tunturi-Lapissa. Siihen mennessä pitää treenata peukalo vahvaksi ja hioa omaa ajotyyliä paremmaksi. Eilen treenasin umpisessa ajamista vielä kotipihalla. Umpinen tarkoittaa koskematonta, pehmeää, paksua lumihankea. Oma kelkkani ei kovin hyvin umpisessa pärjää, varsinkin kun telamatto on aika kulunut, joten olisi tärkeää osata toimia, jos sen kanssa umpiselle syystä tai toisesta päätyy.

Tuntuu, että opin paljon lyhyessä ajassa. Mies on hyvä opettaja, minulla on kova halu oppia ja kelkka tuntuu olevan minulle tässä vaiheessa juuri passeli, luotettava tapaus, joskin se on aikamoinen litrahuuli, mutta se hänelle sallittakoon.

Miehellä on jouluna vapaata. Meillä on vuosipäivä uutenavuotena. Sellaisia asioita on lähiaikoina tapahtunut, että taitaapi olla, että aloitamme vuoden 2016 laittamalla hakemuksen esteiden tutkinnasta menemään... :)

Eilen kelkkareitillä Raattama-Levi-risteyksessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta