2015, kuu kuulta

Päivälleen ja melkeinpä tunnilleenkin vuosi sitten alkoi aikuiselämäni toistaiseksi onnellisin vuosi. Yhteisten kavereiden kautta tapasin avomieheni ja jo uudenvuodenpäivänä muutimme yhteen.

Siitä alkoikin tapahtumarikas aika! Olemme olleet reissussa melkein joka kuukausi: melkein Lapin jokainen kolkka on koluttu syystä tai toisesta, välillä minun asioillani, välillä miehen, mutta yleensä yhteisillä tarkoituksilla. On käyty Etelä-Suomessa ja monta kertaa Norjassa ja Ruotsissakin. Musiikkia on huudatettu kun auto on niellyt kilometrejä ja tunnelma on ollut katossa.

Joka kuukausi aivan vuoden alusta saakka ajattelimme, että ensi kuussa sitten vähän rauhoitutaan. Lopulta rauhoituimme aloillemme kuitenkin vasta lokakuun lopulla. Tässä kuva kuluneen vuoden jokaiselta kuukaudelta.

Tammikuussa teimme kaverin kanssa päivämatkan Leville, Tuolloin en vielä tiennyt, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin asuisin noissa maisemissa!
Helmikuussa sain ensikosketukseni kelkkailuun, paikkana oli Skoganvarre Norjassa.
Maaliskuussa sisko perheineen oli käymässä. Kävimme pariinkin otteeseen Lakselvissa tervehtimässä merta.
Huhtikuussa oli ensimmäisen Riksgränsen-matkamme aika. Omia kelkkoja ei tuolloin vielä ollut, valitettavasti. Tänä keväänä uudestaan, kelkkojen kera!
Toukokuussa palasin etelään ensimmäisen kerran muuttoni jälkeen. Teijon Sahajärven tutut lenkkipolut olivat yhtä kauniita kuin aina ennenkin.
Hetken aikaa miehen työtilanne näytti siltä, että olisimme joutuneet muuttamaan vuodeksi Rovaniemelle. Onneksi tilanne muuttui ja vältyimme siltä! Huoh, en olisi ikinä halunnut kaupunkiin asumaan, hyvä että kestän edes käydä siellä. Liikaa autoja ja ihmisiä.

Kävimme muuten vain katsomassa pientä taloa Kittilässä Ounasjoen rannalla. Talo hurmasi meidät niin, että päätimme muuttaa siihen vaikka mikä olisi. Kesäkuun viimeisenä päivänä, viimeisen työvuoroni jälkeen mies tuli hakemaan minua kaupalta ja ajoimme vielä iltaa vasten uuteen kotiimme Kittilään.

Maisema uuden kotimme ikkunasta.
Heinäkuussa vuorossa oli Ivalon vesicross-kisat. Kylmä ilma ja tihkusade tosin ajoivat meidät aika nopeasti takaisin sisätiloihin.
Elokuinen maisema olohuoneemme ikkunasta. 
Elokuussa aloitin työni Retkipaikka.fi-sivustolla. En edelleenkään saata uskoa, miten onnekas olen, että saan olla mukana Retkipaikkaa tekemässä ja kehittämässä <3 En ole koskaan osannut edes haaveilla tällaisesta työstä.

Elokuussa ostimme myös moottorikelkat tulevan talven varalle.

Syyskuussa tuli ruska ja sen myötä saimme ruskavieraita. Samalla saimme hiukan itsekin tutustua uuteen kotiseutuumme. Tämä kuva on otettu matkan varrelta kun kävimme kaupassa Levillä.
Lokakuinen kuva pihaltamme. Syksy on ollut kovin pilvinen, eikä revontulista ole saatu aivan hurjan usein siksi nauttia. Odotimme lumipeitettäkin kuin kuuta nousevaa, se ei vain tuntunut jäävän maahan.
No, marraskuussa kunnon talvi jo oli, ainakin jonkin verran. Kuva Leviltä kohti Pallasta.
Puuterilunta on kertynyt talomme lähistölle ihan mukavasti. Ehdimme nauttia kelkkailusta ennen kuin jouluna tulleet plussakelit sotkivat hiukan suunnitelmia. Kyllä ne pakkaset sieltä palautuvat ja saadaan lisää kunnon lunta.
Nyt alkava vuosi tuskin on yhtään sen tylsempi. Talvikuukausina keskitymme kulkemaan autojen sijasta kelkoilla. Mutta onhan tässä lähiviikkoina tiedossa piipahdus ainakin Saariselälle ja varmaan Utsjoellekin jossain vaiheessa.

Huhtikuussa tehdään aivan erityinen reissu jonnekin pohjoiseen. Emme ole vielä päättäneet häämatkakohdetta <3 Vaikea valita kaikista käsivarren ja Pohjois-Ruotsin hienoista kohteista! Mutta kelkat tulevat mukaan, oli kohde mikä tahansa.


Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.