Sodankylä-syksy

Sodankylästä tulikin olennaisempi osa tätä syksyä kuin mitä olisimme viikko sitten osanneet arvatakaan. Täällä tulee vietettyä nyt paljon aikaa.

Onneksi kotona Kittilässä on naapuri eli vuokraisäntä vallan paikalla, niin tietää, että siellä on asiat hyvin vaikka me olisimme ties missä tien päällä.

Majoituksen kanssa täällä Sodankylän päässä pitää sen sijaan olla luova. Kodikkaan pikku mökin saimme edulliseen hintaan syyskuun loppuun saakka, mutta sen jälkeen tuleekin ihmetys, että missä majailemme lokakuun ja marraskuun aikana. Leirialueet ovat silloin nimittäin kiinni.

Koitan suhtautua uuteen tilanteeseen mukavana seikkailuna. Tuleepahan Sodiksenkin alue tutuksi. Tämä on kaunista seutua ja lähellä saamelaisalueita. Ja kuinka iso onni onkaan, että minä voin tehdä töitä myös täältä käsin, eikä tarvitse istua iltoja yksin kotona.

Rahaa tosin palaa enemmän kuin jos olisimme kotona. Toisaalta juuri Sodankylä-twistin ansiosta sitä myös tulee perheeseen aiempaa enemmän, kun mies pääsi oman alansa töihin.

Ei auta kuin toivoa, että jokin majoitusratkaisu löytyy. Ainakin nyt näyttää siltä, että meidän ei tarvitse tänne muuttaa. Kumpikaan ei olisi sitä halunnut, kun Kittilässä on niin mukavaa. Toivotaan, että saamme pysyä siellä jatkossakin, kunnes sitten joku kaunis päivä joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa oman kodin ostamisen aika.

Mutta pitäisiköhän tähän väliin ostaa joku matkailuautontapainen? Joku vanha reuhkakin kelpaisi, kun siihen vain saisi sähköt jostain neuvoteltua.

Aamun tunnelmaa jostain Sodankylän ja Kevitsan väliltä tältä aamulta.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.