Kittilän kesässä

Takana on ensimmäinen kokonainen viikko, jonka olemme ehättäneet viettää oman kodin rauhassa sitten muuttomme jälkeen.

Olemme tutustuneet makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella asuvaan valtavaan hämähäkkiin (se on ihan oikeasti jättiläismäinen) sekä takapihan sorsaperheeseen, joka vieraili ikkunamme alla viimeksi eilen.

Nurmikko on päässyt venähtämään, onneksi edes sorsat vähän laiduntavat sitä.
(Hämähäkistä ei ole kuvaa, koska sen todellista kokoa ei pysty käsittämään ilman, että joku pitelisi tulitikkuaskia sen vieressä. Eikä meillä kummallakaan ole pokkaa lähestyä sitä.)

Minä olen kirjoittanut paljon (muun muassa tätä) ja mies on päässyt viimeinkin, pitkän odotuksen jälkeen tekemään tuttavuutta uuden Playstation nelosensa kanssa.

Suurimman osan viikkoa sade on piiskannut maata, joten viikko on ollut täydellinen juuri tällaiselle rauhalliselle sohvalla istuskelulle ja akkujen lataamiselle. Voi pojat kuinka olenkaan kaivannut sitä, ettei ihan joka aamu tarvitse laittaa kelloa soimaan sianpierun aikaan.

No, huomenna se soi taas jo kuudelta.

Eilen oli viikon ainoa aurinkoinen päivä ja suuntasin oitis tutkimaan uutta elinympäristöämme. Ounasjokea olemme jo käyneet katselemassa ylävirran suunnassa kanootilla. Sieltä löysimme Hiekkasaaren ja pienen kosken. Olemme nauttimeet uudesta ihanasta pihastamme ja tutustuneet Kittilän kirkonkylään sekä Sirkkaan.

Mutta kotimme ohi viistävän tien toisella puolella avautuvaa metsäistä suo- ja vaaramaisemaa emme olleet tutkineet vielä laisinkaan.

Olin aiemmin pannut merkille, että Tepaston koulun pihalta lähtee luontopolku. Kävelin polkua pari kilometriä, Kaakkurilammelle ja takaisin. Rehevä metsäpolku muistutti minua kotiseutuni Salon metsistä. Piste iin päälle oli hirvikärpänen, joka kaikessa ällöttävässä niljakkuudessaan ryömi yhtäkkiä ihollani, eikä meinannut kuolla ei sitten millään, ennen kuin painoin peukalonkynnellä sen pään irti.

Perillä Kaakkurilammen maisemat olivat kaukana salolaismaisemista. Punaisena hehkuvat hillamarjat odottavat poimijoitaan elokuun aikana.

Retkipaikasta löydät perusteellisemman kertomuksen retkestä kauniille Kaakkurilammelle.


Huomenna suunnataan taas kohti uusia seikkailuja.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.