Jäähyväisiä

Viimeinen vapaapäivä Karigasniemellä. Tästä alkaa kuuden päivän työputki, jonka jälkeen muutto Kittilään on edessä ilmeisesti vielä viimeisen työpäivän iltana.

Tiedän jo nyt että minun tulee ikävä näitä paikkoja ja ihmisiä. Nämä tiet, purot, tunturimaisemat, tyhjyys ja Teno ovat tulleet minulle rakkaiksi. Olen kertonut ihmisille lähdöstäni ja moni on ollut pahoillaan. Olen koittanut kertoa, ettei kyse missään nimessä ole siitä, etten viihtyisi täällä. Elämässä vain on tartuttava mahdollisuuksiin ja siirryttävä eteenpäin kun aika on oikea.

Yksi tokaisi, että on hirveä sääli kun lähden, kun olen kuulemma saamelaistunutkin niin nopeasti! Mistä mahtaa moista ollut keksinyt... No, osaanhan minä saamea muutaman sanan. Otin kommentin ehdottomasti kehuna.

Karigasniemi tuntuu kodilta, jonne on varmasti aina mukava palata.

Kittilän aikakausi tulee olemaan erilaista ja olen innoissani siitä, mitä se kaikki tuo tullessaan. Oma pieni mökki ihanalla paikalla, yhdessä rakkaan kanssa.

Samalla koen olevani onnekas, että olen löytänyt ihanan henkisen kodin myös täältä Utsjoen erämaiden uumenista. Toivon Kittilässäkin voivani jollain keinoin jatkaa saamen oppimista.

Kävin tänään täällä asuvan hyvän ystävän kanssa vielä Kevolla Suomen suurimman lähteen rannalla. Se on ensimmäisiä paikkoja joissa kävin viime syksynä pian muuttoni jälkeen.

Ruohokanukan kukka on kaunis ja erikoinen. Marjoista kehittyy suuria ja kirkkaan punaisia.

Pienen kosken rantaa Kevon retkeilyalueen suulla.



Eilen oli tosi kuuma hellepäivä. Kävin päivällä Kaamasessa energiahoitajalla. Oi, kuinka oli antoisa kokemus. Sain tietää paljon tärkeitä asioita ja sain hyviä eväitä tulevien muutosten ja mahdollisten hankalien paikkojen haltuun ottamiseksi. Minulle selvisi, että aiemman elämäni kokemukset vuosien takaa painavat edelleen solutasolla ja alitajuisesti. Nyt muutoksen myötä on hyvä hetki päästä niistä peloista eroon.

Karigasniemeen palatessani päätin käydä ostamassa jäätelöt ja viemässä ne miehelle Dalvadakseen. Kietaisin jäätelöt paksusti sanomalehteen, jotta ne selviäisivät pitkästä matkasta helteisessä autossa. Sanomalehteä kääriessäni törmäsin tähän:




Oma naama lehdessä ihan yllättäen. No mikäs siinä, kiva juttu, joskin jäin miettimään että ilman tätä jätskireissua koko homma olisi mennyt minulta ohi. Onneksi päätin ostaa jätskiä!

Energiahoitaja oli antanut minun valita mukaani myös pienen lapun, joka sisälsi ajatuslauseen. Mietin tarkkaan, minkä lapun valitsen, näkemättä niissä olleita viestejä. Yksi lappu kutsui minua, joten valitsin sen.

Luin lauseen vasta tänään, kun oli rauhallinen hetki. Viesti on suunnattu suoraan minulle, juuri tähän tilanteeseen.



Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.