Sunnuntaiajelulla

Vihdoinkin, vihdoinkin vapaapäivä ilman ohjelmaa. En edes muista koska viimeksi olisi ollut tällainen vapaa, ettei ole tarvinnut ajaa satoja tai tuhatta kilometriä jonnekin jostakin syystä. Onhan ajaminen mukavaa, mutta välillä kaipaa tällaista laiskotteluakin.

Sää on harmaa ja tuulinen. Ilta meni myöhään elokuvia katsellessa ja aamu startattiin Free Willy -leffalla. Itkin sen lopussa ihan kuin lapsena. On se vaan niin liikuttava elokuva.

No pienellä ajelulla tietenkin käytiin. Saatiin päähämme ajaa pyhän Ailigas-tunturin huipulle.

Huipulle vievä tie on joskus suljettu puomilla, mutta nyt puomi oli auki.





Tiellä oli aika ajoin paksultikin lunta. Illalla ja yöllä täällä alhaalla kylässä satoi räntää, varmaankin se ylempänä tuli lumena. 

Tunturin huipulla ei juurikaan haluttanut astua autosta ulos. Mastosta olisi voinut pudota jäätä päähän, ja toisekseen tuuli oli niin kova että se olisi varmaan vienyt mennessään.




Tunturissa näkyi pikkukuovi (kuvassa) ja kapustarintoja. Lisäksi näkyi muutama turisti, jotka kiipesivät käsittämättömän olemattoman näköisissä vaatteissa kohti huippua suoraan rinnettä pitkin... Onnea vaan heidän matkaansa.

Alempana rinteessä oli myös järripeippo ja kivitaskuja.

Kommentit

Hanna Hyvönen sanoi…
On siellä vaan niin hyisen näköistä! Täällä etelässä tuomi jo kukkii ja rastaan poikaset kerjäävät ruokaa vehreissä metsissä. :)
Marika sanoi…
Onpas hauska katsoa kuinka siellä on vielä valkeaa! :)
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.