Vieraat tulivat ja menivät

Nyt ne ovat sitten takana, viisi vapaapäivää siskon ja hänen perheensä seurassa. Sää suosi meitä kaikkina päivinä ja heti ensimmäisenä iltana myös revontulet syttyivät taivaalle.

Vierailusta jäi paljon hyviä muistoja ja kivoja valokuvia. Nyt pää on ihan tyhjä, kun seurue on lähtenyt ja mieskin on pari päivää poissa. Olo on väsynyt mutta onnellinen ja samalla odottava: huhti- ja toukokuussa on pääsiäisen ja kesäloman vuoksi paljon vapaapäiviä, enkä malttaisi odottaa niiden koittavan.

Tässä kuvia menneiden päivien varrelta.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Jäämeren rantaan Lakselviin. Meri oli sulanut paljon viikontakaisesta. Lapset ja aikuiset löysivät rannasta monennäköistä kiinnostavaa, esimerkiksi paljon kiviä. Näimme myös halleja pulikoivan merellä.

Finnmarkin sotaharjoitus tarjosi monenlaista kiinnostavaa katseltavaa. Näimme hävittäjiä pariin otteeseen, ja tiellä meitä vastaan tuli useita raskaita ajoneuvoja joilla oli panssarivaunuja kyydissään. Teillä myös marssi sotilaita ja takaisin ajaessamme pääsimme Fiiun kanssa keskelle jonkinlaista sotilassaattuetta. 

Norjan kauneus teki vaikutuksen vieraisiin. 

Olin koittanut miettiä ruuaksi täkäläisiä herkkuja. Ensimmäisenä iltana söimme keitettyä kuningasrapua pastan, sweet chili -kastikkeen ja majoneesin kera. Ai luoja kuinka se oli hyvää! Tietenkin tarjolle laitettiin myös poronkäristystä ja Lapin puikulaperunoita. Kaikki meni, mitään ei jäänyt pois heitettäväksi.


Toisena päivänä ajoimme pitkänä letkana kauas tunturiin kelkkailemaan ja poroja katsomaan ja ruokkimaan. Ikimuistoisen tunturiretken meille oli järjestänyt eräs täällä pitkään asunut tuttavani. Meillä oli kolme kelkkaa ja kaksi rekeä, ja poronrehua mukana. Itsekin pääsin ajamaan kelkkaa pitkän matkaa ja se oli aivan mahtavaa! Kuvassa kummipoika istuu reessä porojen ympäröimänä.

Testiajoin tätä kelkkaa kun saattaisin olla kiinnostunut sellaisen ostamisesta.
Vielä täytyy hiukan miettiä, raaskinko rahojani siihen laittaa.




Matkalla tunturissa näimme hirven, useita riekkoja sekä kuukkeleita, lapintiaisia, urpiaisia ja taviokuurnia.

Aamut alkoivat aina aikaisessa ja iltaisin olimme koko kööri aivan kertakaikkisen puhki. Jo kahdeksan aikaan teki mieli painua pehkuihin, mutta yritimme monesti valvoa edes yhdeksään.

Tämänaamuiset jäähyväiset eivät onneksi olleet liian vaikeat, sillä näemme pian uudelleen kun menemme miehen kanssa etelään toukokuussa. Odotan sitä kovasti, siitä tulee hauskaa. Nyt olo on kuitenkin niin puhkipoikki että melkein tekisi mieli nukkua toukokuuhun saakka.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.