Rakkaudesta Lappiin

Oli vain yksi oikea syy, miksi muutin Lappiin. Koska se tuntui oikealta. Olin vapaa lähtemään minne halusin, ja halusin kauas pohjoiseen. Halusin pois etelän hulinasta, kireydestä ja työttömyydestä. Halusin lähelle luontoa ja suuria erämaita. Halusin henkistyä, oppia kuuntelemaan intuitiotani ja päästä kosketuksiin henkimaailman kanssa.

Halusin löytää itsestäni niitä juuria, joita aiempi elämäni Inarissa on minuun kasvattanut.

Niitä juuria olen myös saanut löytää. Kiivetessäni yksin tunturiin ja katsellessani ympärilläni avartuvaa maisemaa, Suomen ja Norjan huippuja, auringon haaleaa kajoa ja paksuja valkoisia hankia, tunnen olevani kotonampana kuin koskaan.

Lapissa on niin hyvä olla.

Ruijan ollessa toinen vaihtoehto veti Suomen Lappi pidemmän korren.

Kotoani on tosin Finnmarkiin nyt vain muutaman askeleen matka.

Yksi asia, jota en osannut odottaa, on ihmisten hyväntuulisuus ja ystävällisyys täällä. Käytännössä kaikki ovat iloisia tai vähintään hymyileväisiä. Ei nyrpeitä naamoja, ei ilkeitä sanoja. Vain iloisia tervehdyksiä, kuulumisten kyselemisiä, mukavaa jutustelua.

Nautin suuresti jokainen päivä saadessani puhua suomea ja norjaa ja opin jatkuvasti lisää myös saamea. Karigasniemi on yllättävän kansainvälinen paikka: näin talvisaikaankin pääsee joka viikko puhumaan englantia ja pari kertaa kuussa myös ranskaa.

Tänään kaupalle saapui ranskalainen mies joka kyseli seuraavaa bussia Norjaan. Kysyin minne hän on menossa, ja ilmeni, että hänen pitäisi huomenna illalla olla Nordkapissa. Sieltä hän hyppää Hurtigruteniin ja matkaa sillä Lofooteille. Vastattuani perinteisiin kysymyksiin siitä miksi ihmeessä osaan ranskaa sanoin, että nyt voi olla vähän hankala tilanne meillä tässä käsissä. Tiedustelin muutamilta paikallisilta, tutuilta asiakkailta heidän mielipidettään, mutta kukaan ei osannut sanoa bussivuoroista mitään. Joku vinkkasi että miehen kannattaisi mennä tullille ja pummata kyyti joltain rekalta.

Kysyin seuraavaksi paikalle sattuneelta pariskunnalta, ovatko he Karasjoelta. Ilmeni, että he ovat Lakselvista, joka on Karigasniemeltä 100 kilometriä Nordkapin suuntaan. Kysyin pariskunnalta josko he voisivat ottaa ranskiksen mukaansa ja he innostuivat kovasti. En ehtinyt enää sanoa sanaakaan ennen kuin he jo etsivät ranskalaisen käsiinsä, esittäytyivät tälle ja lupasivat iloisina kuljettaa hänet Lakselviin ja auttaa siellä eteenpäin. Ranskalainen mies oli onnesta soikeana ja kiitteli minua vuolaasti.

Tällaisia ihmiset täällä ovat. Auttavaisia ja hyväntuulisia.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Terveiset täältä etelämpää lapista.
Nyt olet lähelä luontoa, erämaita ja mahtavia maisemia. Eikä se kaamoskaan loppujen lopuksi niin kauheaa ole.
Kiitos ja terveisiä takaisin :) Kaamoshan ei ollut ollenkaan kamalaa aikaa, paljon mukavampaa kuin eteläisen Suomen musta ja märkä talvi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta