Jäämeri jäässä

Sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaasti sisään olohuoneen ikkunasta. Laiskan aamun laiskana teehetkenä saimme idean lähteä Lakselviin ajamaan, ihan muuten vain. Lenkille ei jaksanut lähteä auringosta nauttimaan, mutta ajoreissulle riitti energiaa vaikka millä mitalla.

Fiiuni on ollut turvallisissa käsissä lainassa viime viikot, mutta nyt hänkin on saapunut taas hetkeksi aikaa kotiin. Oli ihanaa päästä ajelemaan hällä taas pitkästä aikaa ja vielä ihanissa aurinkoisissa Ruijanmaan maisemissa.




Lakselvissa maa kohoaa jo siihen malliin, että voi puhua vuorista. Matkalla ei näkynyt hirviä eikä poroja, mutta molempien vuoksi oli syytä olla jatkuvasti tarkkana. Varsinkin hirviä on täällä pilvin pimein.

Kuuntelimme norjalaisia radiokanavia. Volume nousi kattoon hetkeksi kun norjalaisen Donkeyboyn Crazy Something Normal soi.

Koko matkan ajan haukoin henkeäni ja ihmettelin ääneen, kuinka ihanaa tämä kaikki voi olla. Mielettömät maisemat, suorat tiet, Norja, Lappi - ihana seura.

Matkalla ehti kyteä jo ajatus Altaan ajamisestakin, sinne olisi ollut kaksisataa kilometriä. Emme sitten kuitenkaan siihen ryhtyneet, olisi mennyt myöhäiseksi ja minulla oli vastassa työpäivä.

Ajoimme Lakselvin kylän läpi tutulle parkkipaikalle pällistelemään jäässä olevaa Jäämerta.





En ollut uskoa silmiäni kun näin, että meri on jäässä. Olin ollut varma, että se olisi ollut sula ja turkoosi.

Kuulin jälkeenpäin, että meri on jäässä noin 15 kilometriä Lakselvista eteenpäin. Seuraavalla kerralla ajan kyllä sulaa merta katsomaan.

Tällä kertaa käännyimme takaisin jo parkkipaikalta, jossa olimme jäätyneen meren ihailun lisäksi kokeilleet hieman gopro-kameralla kuvaamista. Keskiviikkoiltana lähdemme Norjaan mökille yöksi ja torstaina olisi tarkoitus opetella lumikelkkailua ja kelkkailun kuvaamista - kunpa vain sää suosisi!

Parkkipaikalla aurinko alkoi laskea ja nälkä yllättää, joten poikkesimme pitsalle keskustassa. Pitsa maksoi 18 euroa, joten päätimme syödä vain yhden pitsan puoliksi. Olihan se kallista sittenkin, mutta pakko sanoa, että se oli myös todella hyvää.

Kotimatkalla pysähdyimme kahvilla ystävän luona Skoganvarressa. Mökin ikkunasta avautui hämärtyvä maisema Övrevannin järvelle, jonka takana kohoavat ihanat tunturit.

En vieläkään saata uskoa, että ihan oikeasti asun täällä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Komeat on maisemat mutta kesälä vielä komeammat.
Olipa kyllä pitsala hintaa mutta Norjassahan on kaikki kallista.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.