Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Pakuriteetä

Kuva
Sain kaverilta jokin aika sitten kaksi palasta pakurikääpää. Palat olivat tummanruskeita ja noin sormenpään kokoisia.
Pakurikääpä kasvaa koivuissa ja on jokseenkin vaatimattoman näköinen, ruskea, röpöläinen, kova klöntti - ei siis sellainen kaunis litteä kääpä, joita olemme tottuneet kääpinä ajattelemaan.
Keittelin kääpäpalat teeksi eräänä iltana. Olin saanut ohjeet keittää pienen kattilallisen vettä ja antaa teen hautua hiljalleen puolisen tuntia.
Laitoin siis kääpäpalat veteen, ja kun vesi kiehui, hiljensin hellan ykköselle. En katsonut kelloa, mutta kyllä se siinä puoli tuntia hiljalleen sai olla.



Kuten minulle oli ennustettu, tuli parista pienestä kääpäpalasta juomaa, joka tosiaan oli mustaa kuin kahvi. Se ei tuoksunut juuri miltään.

Ilmeisesti olisin voinut käyttää vain yhdenkin palan, tai säästää palaset uudelleenkäyttöä varten... Mutta ehdin jo nakata ne pois. Kaipa niitä jostain siunaantuu joskus lisää, vaikka ilman maanomistajan lupaa pakurikääpää ei saa mennä puukoilla ronk…

Pikavisiitti Kittilään

Kuva
Kaveri laittoi viikon puolivälissä viestin että lähdenkö viikonloppuna seuraksi Kittilään ajamaan. Vastasin että no tottakai, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli viikonloppuna parantaa jo viikon vaivannutta pirun ärsyttävää flunssaa.

Lauantaina töiden jälkeen pakkasin nopeasti laukun ja lähdimme matkaan. Täältä Karigasniemeltä on Kittilään Pokan kautta noin 300 kilometriä. Pakkasta oli vajaat 30 astetta, joten pakkasin mukaan pilkkihaalarit ja lämpimän takin siltä varalta, jos auto hyytyy matkalla.




Inarin ja Pokan välillä vastaan tuli vain pari autoa ja yksi hyvin eksyneen oloinen poro. Huomasimme poron hyvissä ajoin ja jouduimme oikeastaan pysähtymäänkin sen takia... Siinä se vain pööpöili keskellä tietä ilman aikomustakaan väistää autoa edes sitä vertaa, että olisimme päässeet ohi. Lopulta kuitenkin pääsimme ja porokin sai rauhassa jatkaa matkaansa.

Olimme Kittilässä yötä ystäväni sukulaisen luona. Saavuimme perille iltamyöhällä ja jatkoimme matkaa Leville aamulla yhdeksän maissa. Maa…

Paha poika

Muutaman kerran vuodessa jostain putkahtaa biisi, jota on pakko kuunnella ripiitillä mielellään aamusta iltaan ja joka päivä.

Tässä tämän hetken rakkauteni. Biisi ei ole uusi, mutta henkilökohtaisesti löysin sen vasta nyt välipäivinä. Diandran muu musiikki ei uppoa minuun millään lailla, mutta tämä kipale menee kuin kuuma veitsi voihin.

<3



Yhdeksän päivän työputki meneillään. Se ei olisi ongelma, ellen olisi hankkinut itselleni flunssaa alkuviikosta. Mutta kyllä tää tästä! Ei se ole niin justiinsa.
Parin viikon päästä on neljä vapaata putkeen. Ajatuksena on lähteä Fifin kanssa käymään Rollossa, Roissa, Roviksessa eli Rovaniemellä. Sinne ajaa täältä viisi ja puoli tuntia Googlen mukaan, mun kaasujalallani hiukan kauemmin. Ja kun sinne saakka pääsee niin ties vaikka poikkeaisin ohimennen Haaparannan Ikeassa.
Rovaniemellä käyminen on täällä aivan arkinen juttu. Ihmisten kynnys lähteä täältä Rovaniemelle on melkein yhtä matala kuin salolaisten kynnys lähteä käymään Turussa. Ehkä itseki…

Vuodenvaihde Karasjoella

Kuva
Täällä rajalla asumisessa on se etunsa, että vuodenvaihteenkin voi viettää kahteen kertaan. Suomessa vuosi vaihtui kotonani, ihanan rauhallisessa tunnelmassa. Tuntia myöhemmin olimme isommalla kaveriporukalla Norjan Karasjoella. Paikallisen keskiyön aikaan valtavat ilotulitteet paukkuivat pitkän aikaa laskettelurinteeltä kohti taivaita.




Olimme ystävien kanssa Karasjoen keskustan sillalla katselemassa esitystä. Lapset leikkivät lumessa joen rannalla ja jäällä. Jotkut taas ihailivat ilotulitusta autoistaan ja moottorikelkoistaan käsin.

En uskalla edes arvioida, millaisen summan ilotulite-ammattilaiset räjäyttivät taivaan tuuliin muutaman minuutin aikana. Mutta esitys oli kyllä todella upea!

Pian pakkauduimme takaisin autoihin ja palasimme Suomeen.

Tästä alkaa erityisen hieno vuosi <3

Hyvää vuotta 2015 kaikille!