Lunta ja jäätä

Ulkoilutin Fifiä tänään Kevolla. Tai jätin hänet siihen tienvarteen parkkipaikalle aurinkoa ottamaan, siksi aikaa kun itse kiersin parin kilsan kävelyreitin.




Lähteen rannat olivat alkaneet jäätyä, mutta pääasiassa kaikkialla oli sulaa vettä vaikka millä mitalla. Olin liikkeellä puolen päivän aikaan. Aamulla taivas oli pilvessä, mutta onneksi se kirkastui aamupäivän aikana. Pakkasta on vain kolme astetta.




Osa reitistä kulkee korkealla harjulla ja päätinkin nyt kulkea reitin vastapäivään, jotta pääsisin kohoamaan korkealle sillä aikaa kun aurinko varmasti vielä paistoi. Yllä olevassa kuvassa vasemmassa reunassa alhaalla näkyy Suomen suurin lähde, jonka vesi on kristallinkirkasta.




Nyt inspasi hieman jopa kuvatakin, kerrankin olin liikkeellä ilman vessahätää, joten aikaa oli mukavasti. Vino, oranssi auringonvalo teki maailmasta kauniin ja lämpimännäköisen.


Moni kysyy paljonko täällä nyt on lunta, enkä minä osaa arvioida. Tästä kuvasta voi jotain päätellä.

Pyhä Ailigas kohosi maisemassa ylväänä ja upeana, auringonvalo korosti sitä kauniisti. Sen huippu oli pilvessä. Kevon kaksi kilometriä pitkällä pikku lenkillä Ailigasta on kuitenkin vaikea nähdä esteettä oikein mistään kohtaa. Edessä on jatkuvasti koivikkoa. Alhaalla järven rannalla näkymä on esteettömämpi, mutta ylhäältä sitä on silti komiampi katsella.

Alla olevaan kuvaan olen hyvin tyytyväinen, koska sen alakulmassa poseeraa ihana urpiainen.




Osan matkasta oli joku muukin ihminen kävellyt, mutta pitkän matkaa sain sotkea menemään koskemattomassa lumihangessa. Puuterilumessa talsiminen ylämäkeen se vasta tekee kutaa jaloille.

Lumihangessa näkyi eläinten jälkiä ristiin rastiin. Hiiriä, pupuja, kettuja... Ne ainakin tunnistin.




Saapuessani takaisin lähtöpaikkaan aurinko oli jo alkanut laskea. Kello oli jotain vaille yksi. Kameran linssi alkoi mennä huuruun. Sitä pyyhkäisemällä sain kauniin valokuvan, jonka reunat jäivät utuisiksi juuri täydellisesti.

Koskikarakin tuli minua tervehtimään, kuten arvata saattoi.




Purossa oli paljon kauniita jäämuodostelmia, jotka näyttivät upealta kirkasta, tummaa vettä vasten.




Kaamos alkaa tämän kuun lopulla.

Tämän postauksen omistan tietenkin ihanalle isilleni, hyvää isänpäivää! <3

Kommentit

Kiitos Johanna! Luin just sun blogia, ihana kuulla että sulla menee hyvin :)
Marika sanoi…
Voi miten upea tuo kuva puolukanvarvusta kera jäähatun! ♥
Anonyymi sanoi…
Tosi ihana blogi ja upeita kuvia :)
Itelle Lappi vielä aika käymätön paikka mut kun kattelee näitä sun postauksia niin kyllä tekee mieli käydä ja kokea :)
Kiitos paljon, kiva että tykkäät! Tule ihmeessä kokemaan Lapin taikaa hyvällä ajalla :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta