Lenkillä Ladyn kanssa

Sattumusten sarjana sain tänään lenkkikaveriksi Lady-koiran. Lady on jo charmikkaasti harmaantunut, mulla lenkillä virtaa riitti kyllä kuin olisi nuorempikin koira ollut kyseessä.

Ladya kyllästytti suunnattomasti istua aloillaan edes sitä pientä hetkeä, että olisin saanut hänestä muistoksi valokuvan. Tämän kuvan onnistuin räppäisemään ennen kuin koira oli taas jo kiitämässä eteenpäin.




Tunnustelin samalla, että olisiko minun syytä hankkia taas jo ihan omakin koira. Täytyy sanoa, että pakottavaa koirakuumetta ei syntynyt. On mukava käydä lenkillä ilman koiraa, kun saa pitää reippaan vauhdin yllä ilman jatkuvaa pysähtelyä. On myös vapauttavaa, kun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään. Ei tarvitse miettiä, onko koiralla yksinäistä tai muuten kurjaa. Eikä tarvitse murehtia sen sairasteluja ja vatsantoimintaa.

Älkää tulkitko tätä väärin, aivan taatusti otan koiran jossain vaiheessa, kun oikea hetki koittaa ja oikea koira löytyy. Juuri nyt asia ei vain ole työn alla.

Aamulla oli aivan fantastiset maisemat, kun usva verhosi maailmaa ja laskeutui pikkuhiljaa peittelemään pelkästään jokea. Maisemat Norjan puolelle olivat todella kauniit.




Suunnitelmat Karasjoella piipahtamisesta saivat jäädä monestakin syystä. Yksi syy oli se, että juuri kun ajattelin lähteä, alkoi sataa jäätävää tihkua. Se oli ihan uskomatonta, tuntui kuin olisi satanut aivan selvää vettä, vaikka pakkasta oli vaikka millä mitalla! Olin aivan hoomoilasena, että mitä oikein tapahtuu. Vasta auton pintaa katsellessani sain varmistuksen, että taivaalta satava tauhka ei todella ole vettä, vaan jäätä.

En halunnut lähteä kokeilemaan kuinka jäätävä tihku toimii kitkarenkaiden kanssa.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.