Joululahjaostoksilla Ivalossa

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa tänne saapumiseni jälkeen pois täältä Suomen suuntaan.

Tie Kaamaseen (josta löytyy kuuluisa Kaamasen Jouni) on noin 70 kilometriä pitkä ja pelkkää ylä- ja alamäkeä. Mutkia ei ole paljon, mutta mäennyppylöitä on loputtomasti. Lähdin matkaan heti aamuyhdeksältä, kun valoa oli edes hiukan.

Aikeenani oli ajaa ensin Ivaloon ja pysähtyä takastulomatkalla myös Inarissa joululahjaostoksilla.

Kaamasesta löysin poroja tienvarresta. Olen vielä sen verran turisti, että kun suora oli pitkä eikä muita autoja ollut missään, niin pysähdyin kuvaamaan.




Ehätin Ivaloon puolilta päivin. Matkaa Karigasniemeltä kertyy yhteensä 140 kilometriä. Tie oli jäässä, mutta sitä oli todella hyvä ajaa. Uria ei ollut ollenkaan, ja sitä osaan todella arvostaa.

Ivalossa kävin ensimmäiseksi varaamassa itselleni parturiajan reilun tunnin päähän. Sitten söin kana-aterian Lauran Grillissä (oli hyvää) ja toimitin apteekkiasioita. Kampaamossa pääsin eroon huonoista latvoista ja sain taas väriä ja muotoa kulmakarvoihin, niin en näytä niin kovin aneemiselta.

Taivas oli pilvessä, mutta lunta ei satanut. Kolusin läpi Ivalon matkamuistoliikkeitä ja ostin joululahjoja. Nyt ne on melkein kaikki ostettu, vain yksi puuttuu. Hipelöin myös uusia mustia Kuomia, mutta en raaskinut ostaa, kun rahaa meni niin paljon lahjoihin.


Ivalon keskustaa

Ivalossa ajaminen tuntui melkein vieraalta, kun ei ole viime kuukausina tullut paljon tuota kaupunkiajoa harrastettua. Lähimmät liikennevalot ovat kuulemma Sodankylässä, mutta on Ivalossakin jo sentään liikenneympyröitä ja paljon muita autoja ja jalankulkijoita! Hyvin eksoottista. Tänään minua vastaan tuli selvästi enemmän aasialaisia turisteja kuin suomalaisia asukkaita.




Inarissa tein vielä loput joululahjaostokset Näkkäläjärvellä.

Iskä tutustutti minut siihen kauppaan viime syksynä. Muistaakseni hänen mainospuheensa oli, että siellä on kaikkea mitä kukaan voi vähänkään kuvitella. Se pitää aika hyvin paikkaansa.

Voi kuinka kaunista tavaraa siellä onkaan, fantastisen kauniita koruja, talvivaatteita, puukkoja ja pussukoita... Taaskaan en raaskinnut itselle mitään ostaa, mutta otin muistoksi Fiiusta söpön kuvan kaupan edustalla. Niin ja ostinhan minä muutaman erikoisen postikortin kotia koristamaan.

Kesken ostostelun kauppaan pölähti täysi bussisatsillinen nuoria ulkomaalaisia, osa puhui espanjaa ja osa englantia.



Puukon hintaan kuuluu nimikirjainten kolvaus sen puiseen kahvaan.



Jos jotain olisin itselleni ostanut, olisi se ollut ehdottomasti tämä ihana rannekoru. Vaan sen hinta oli useita kymmeniä euroja, niin en mitenkään raaskinut. Se oli ihanan pehmeä ja värikäs... Ehkä jonain päivänä sen sitten ostan.




Ehdin kotiin viideksi. Jo kolmen jälkeen oli aivan sysipimeää, mutta Ivalon ja Inarin välillä taivas hehkui vihreänä...

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla on sellainen olo, että joululahja-asiat ovat hyvin kunnossa ja hallinnassa. Ostin aivan ihanaa tavaraa. Se ei ollut vaikeaa, vaikeaa oli vain valita kaikista niistä ihanuuksista, että mitä ostaa. Kyllähän sitä rahaakin meni, tuotteet ovat turisteille suunnatuissa hinnoissa, mutta sama se nyt on. Menoni täällä pohjoisessa ovat muutoin niin minimaaliset, että kerrankos sitä vähän törsäilee.

Nyt lenkille. Taivas on pilvessä, joten revontulikuvia ei taida tulla. Tässä eilisen parhaimmistoa. Ihkaensimmäiseen kuvaan tallentui tähdenlentokin, vai lieneekö satelliitti, ken tietää.


Lenkillä on aluksi aina vähän kylmä, mutta tämän ylämäen jälkeen ei kylmästä ole tietoakaan.
Ellei koko ajan pysähtele kuvaamaan.

Tätä ottaessa kyykkäsin hangessa niin, että pylly upposi lumeen ja jäätyi.


Kommentit

Kirsti sanoi…
Tosi kauniita kuvia. Mie olen myös ostanu lahjat hyvissä ajoin, ettei jää viimetippaan :) Niin soma on tuo sinun auto.
Hyvää joulun odotusta.
Eikö olekin vapauttava tunne, kun lahjat on ajoissa ostettu :) Ihanaa joulun odotusta sinullekin.
P.s.Välitän kehut Fiiulle :D
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.