Uusi koti

Niin siinä kävi että Salo jäi taakse. 1300 kilometrin taa, jos tarkahkoja ollaan. Muutin viime viikolla, viivyin matkalla kaksi yötä mökeissä eri paikoin Suomea. Fiiu oli pakattu täyteen tavaraa, mutta huonekaluja en muuttanut, koska ne kuuluivat asuntoon.

Lähdin matkaan viikko sitten torstaiaamuna ja saavuin tänne lauantaina aamulla. Kotiutuminen on sujunut hyvin, pitkälti ystävällisten ihmisten, perheen tuen ja itsenäisen henkisen tsemppauksen avulla.

Kirjoittaminen on jäänyt, koska kaikki uusi on jännittävyydessään myös kovin väsyttävää. Nyt olo alkaa pikkuhiljaa tasaantua, olin tänään jopa ensimmäistä kertaa lenkillä.



Norjan kukkulat kohoavat sinertävinä.

Tänään oli eka vapaapäivä. Huomenna jälleen töihin. Työpaikalla on hyvä henki ja tekemisen meininki, olen tosi tyytyväinen. Ihmisiinkin siinä pääsee tutustumaan varsin tehokkaasti, mikä on toki viihtymisen ehto, koska perheeni ja ystäväni ovat maan toisessa päässä.

Muistinkin juuri että pitää kerrata norjan lukusanoja ja fraaseja vielä huomenna ennen töihin lähtöä.

Lenkkipolun varrella on Inarijokeen laskevia solisevia puroja, poroaitauksia, matalaa metsää ja tavattoman kauniita kiviä.




Tumput, pipot ja villasukat muistin ottaa, mutta kaikki kaulahuivini unohtuivat Saloon. Onneksi siskon antamassa lahjapaketissa oli puikot ja neulekirja, ja kaupassa on hyvä lankavalikoima, niin voin neuloa itselleni kaulahuivin.

Asunto on ihana, suuri, puhdas, valoisa ja kotoisa. Minulla on käynyt aivan valtava tuuri tässä kaikessa.


Lenkkimaastoa. En nähny poroja ainakaan ekalla lenkillä.

Inarijoki on minulle vielä arvoitus. Kertoo siitä, että en ole paljoa jaksanut ja kerennyt vielä tehdä! Joki on nimittäin aivan vieressä, enkä ole nähnyt siitä vielä vilaustakaan. Täytynee selvittää, menisikö sen varrella vaikkapa jokin kiva lenkkipolku.

Pitää myös varmistaa, saako tähän asuntoon ottaa koiran. Koiraa nimittäin kovin kaipaan, seuraksi kotiin ja lenkeille. Jos tänne saan koiran ottaa, alan heti tutkailla, mistä oman rakkaan rekun voisi löytää. Ei ajavaa tai paimentavaa ja mielellään keskikokoinen ja mahdollisimman sekarotuinen.

Kommentit

Johanna Amnelin sanoi…
Oi, onnea uuteen kotiin <3 Tuu käymään kylässä jos poikkeat joskus tänne kotiseuduille =)
Kiitos Johanna! Täytyykin katsoa että miten ne kotiseuduilla poikkeamiset tässä alkaa järjestyä, täältä on sinne niin järjetön matka että ihan viikonlopun aikana ei viitti lähteä etelässä käymään :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta