Tuntureiden huipuilla

Valloitettiin ystävän kanssa sunnuntaina kahden tunturin huiput. Karigasniemen Ailigas-tunturille on kotoani vain muutaman kilometrin matka.

Matkalla näimme autosta valtavan porolauman tunturin rinteellä. Porot pakenivat meitä jo kaukaa.

Pakkasta oli muutama aste, rinteellä oli paljon lämpimämpää kuin täällä alhaalla kylässä. Kylä oli pilviharson alla, mutta ylhäällä aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja alas levittäytyi upea, unimainen maisema.


Poroerotuspaikka on Ailigas-tunturin juurella.

Tuntureilla on jo lunta hieman enemmän kuin täällä alhaalla kylässä.

Karigasniemen kylä on tunturihuippujen alapuolella ja kuvassa pilviverhon alla.

Meillä oli mukana termarissa Indian Chai -teetä, jossa oli hunajaa ja maitoa. Tunturin huipulla pakkanen kiristi ja maisemat hiljensivät, ja teenjuonti unohtui. Join sen sitten kotona.

Käytiin kotona syömässä välillä, ja sitten ajettiinkin Fiiulla hieman kauemmas Parsivaaran juurelle. Fiiu nautti, kun pääsi pitkästä aikaa kruisailemaan, ja vieläpä aurinkoisissa ihanissa Lapin maisemissa!

Olin halunnut kävelemään, ja sitä totisesti pääsin tekemään. Parsivaaran huipulle pääsemiseksi saa kulkea hyvän matkaa niin jyrkkää mäkeä, että välillä teki mieli ottaa kaikki neljä pyörää käyttöön. Kun jonkin ajan kuluttua pysähdyin ja katsoin taakseni, maisema oli tällainen:


Tenojoelle aukeaa ihana maisema Parsivaaran rinteestä.

Pysähdyttiin rinteessä monta kertaa maisemia ihailemaan. Toivottiin, ettei karhu tulisi - se ei kuulemma olisi ollut ihan mahdotonta. Alhaalla kohisi koski, joka laskee Tenoon. Koski kohisi, koska se oli alkanut jo jäätyä. Myös Tenolla oli jo jäätä.

Karhu ei tullut, eikä muitakaan eläimiä ilmestynyt. Polulla oli tosin hirven papanoita.

Laskeutuminen kävi nousua joutuisammin. Ajoimme vielä Tenon rantaan katselemaan paikkoja.


Tenojoki

Joku oli nakellut kiviä jäälle. Kiva juttu, siitä sai hienoja kuvia. Kaamos ei ala vielä kuukauteen, mutta enää nytkään aurinko ei käy kovin korkealla taivaalla. Päivänvaloa on vain muutama tunti, muutoin ollaan joko aamu- tai iltaruskon valossa. Mutta se tuntuu ihan luontevalta, pimeydellä ei ole tapana minua masennella tai haitata.




Huomenna on vapaapäivä, ja ensi viikon viikonloppuna minulla on peräti kolmen päivän vapaaputki. Pitäisi kehittää jotain hauskaa siihen. Lähtisikö vaikka Ivalossa käymään, tai Norjassa. Riippuu säästä. Tekisi mieli tarjota Fifille pesu ja vahaus. Se kaipaa hemmottelua, poloinen, kun oli niin pitkä ajomatka tännekin ja nyt pakkanen jo nipistää.


<3

Kommentit

Tuula Nevalainen sanoi…
Kauniita kuvia ja rohkea valinta mutta varmasti nautit siellä asumisesta, onhan maisemat niin upeat!
Joo ei sitä oikein vielä edes sisäistä että kuinka kauniissa ympäristössä sitä asuukaan :) Onneksi paikalliset ovat innokkaita neuvomaan kivoja käyntikohteita tästä läheltä, niin ympäristöön on helppo tutustua.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.