Kolme viikkoa

Olen asunut täällä nyt noin kolme viikkoa. Viikot ovat menneet paremmin kuin ikinä uskalsin odottaa, pääasiassa siksi, että ihmiset täällä ovat tavattoman mukavia ja juttelevaisia. Asunto on ihana ja valoisa ja töissäkin alkaa jo sujua, kun olen hiukan alkanut oppia työtehtäviäni uudessa paikassa.

Tulevana viikonloppuna saan laittaa kotia kivaksi, kun vanhempani tuovat paljon tavaroitani etelästä tänne pohjoiseen. Verhoja, huonekaluja, koriste-esineitä, mattoja, tauluja... Laitan kaiken oikein kauniiksi. Minulla ei ole mitään aikomuksia muuttaa takaisin etelään ainakaan ihan pian, olen jo kotiutunut tänne, ja haluan kotiutua aina vain paremmin.

Jutellessani muutosta astrologini kanssa kesällä hän sanoi, ettei minulle tule koti-ikävää. Luvassa on kuulemma niin paljon kaikkea uutta, mielenkiintoista ja hyvää, etten ehdi ikävöidä kotiin. Hän taisi olla oikeassa, siltä minusta ainakin tuntuu. En ole ensimmäisten kahden päivän jälkeen potenut koti-ikävää, vaan nauttinut olostani ja elämästäni vilpittömästi. Tuntuu, kuin olisin ollut täällä jo paljon kauemmin kuin sen kolme viikkoa.




Sääennusteita katsoessani näyttää siltä, että täällä paistaa aurinko aina silloinkin, kun etelässä sataa. Myös moni täkäläinen on sanonut sen olevan totta: täällä on usein tosi hieno ilma. Tämän kolmen viikon aikana aurinko on paistanut melkein joka päivä, paitsi jos on tullut lunta.

Tänäänkin aurinko paistaa. Kaamoksesta ei kukaan puhu harmitellen, vaan ihaillen: kuinka se on sinistä ja lumen ansiosta myös valoisaa. Valoisampaa, kuin etelässä, jossa lunta ei ole. Muutama yö sitten näkemäni revontulet saivat minut maalailemaan haavekuvia kaamosajan valoista ja väreistä. Kaamos ei pelota minua laisinkaan, vaan odotan sitä uteliaana. Niin kauniisti ihmiset täällä siitä puhuvat.

Täällä alhaalla kylässä ei saa todellista kuvaa ympäröivien maisemien upeudesta, Mutta vain muutaman kilometrin matkalla aukeavat fantastiset maisemat. Kaarasjoelle johtava tie Norjan puolella on kaunis kuin mikä, eikä tuntureillekaan ole pitkä matka. Se on kuin toinen maailma.




Käytännön asiat ovat järjestyneet mukavasti. Täällä eletään hiukan eri ehdoilla kuin etelässä, mutta se on minusta pelkästään mukavaa. Apteekkireissu Ivaloon on edessä seuraavan kahden kuukauden sisällä, ja samalla taidan käydä parturissa. Muutoin saan kaiken tarvittavan joko lähikaupasta tai netistä. En osta paljon mitään, koska en oikeastaan tarvitse muuta kuin hiukan ruokaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa työsuhteeni ei ole määräaikainen, vaan voin luottaa siihen, että töitä on. Se rauhoittaa ihanasti mieltä.

Puhelinliittymä vaihtuu Soneraan, koska sen netti toimii täällä hyvin ja sen kanssa saan soittaa, viestitellä ja käyttää nettiä rajoituksetta myös Norjassa samalla parin kympin kuukausimaksulla.

Tänään minua laiskottaa, onneksi on vapaa. Jääkaapissa on pelkkä valo, joten kaupassa on käytävä. Ja toki olen menossa lenkillekin, lenkkeily on jäänyt valitettavan vähälle kaiken tämän uuden keskellä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta