Muuton viimeistelyä

Saavuin tänne tasan kuukausi sitten.

Viikonloppuna vanhempani olivat käymässä ja tuomassa muuttotavaroitani. Kuinka ihanaa saada laittaa omia ihania verhoja ja mattoja paikoilleen, asetella valaisimia ja koriste-esineitä, tyynyjä ja tauluja ja valokuvia...

Kodista tuli niin ihanan kaunis ja kotoisa. Täydellinen.

Vein vanhemmat sunnuntaiaamuna Kevolle, jossa näimme paljon koskikaroja. Lisäksi kirkasvetisessä Suomen suurimmassa lähteessä kaksi suurta nieriää (täällä sanovat rauduksi) uiskenteli kaikessa rauhassa yhdessä ympäriinsä.


Tummaselkäisten nieriöiden evien vaaleat reunat hohtivat kauniisti kirkkaan turkoosissa lähdevedessä tummaa pohjaa vasten.

Koskikara maastoutuu tehokkaasti.

Kevolta palatessamme ajoimme erotuspaikalle, mutta siellä ei ollut suurta nähtävää silloin. Kirnu oli tyhjä ja valtavat määrät poroja juoksivat kaukana usvassa ympyrää muutamien ihmisten keskellä. Emme seuranneet touhua kovin pitkään, usvainen ilma toi kylmän äkkiä luihin ja ytimiin.

Ulkoilun jälkeen menimme syömään Kalastajan Majataloon. Ruoka oli mahtavaa! Itse otin rapukeiton ja äiti valitsi savuporokeiton. Isä otti poronkäristystä, ja kaikki kolme olivat todella tyytyväisiä. Majatalon ranskalaiset ovat lisäksi aivan hulvattoman hyviä, suosittelen!

Ruuan jälkeen vaihdettiin autoa ja ajettiin Fiiun kanssa Kaarasjoelle, jossa opettelin mittaamaan auton rengaspaineen ja lisäämään renkaisiin ilmaa. Helppo nakki, ja nyt on hyvä mieli, ettei tarvitse sellaistakaan jännittää.


Kaarasjoelle ajettaessa maisemat ovat näin upeat.

Kotiin palattuamme jatkoimme muuttotavaroiden purkua, kun kuului ovelta koputus.

Tuttava tuli ilmoittamaan, että nyt pitää lähteä aijalle, siellä on kova tohina. Oli vielä kutakuinkin valoisaa, joten lähdimme äkkiä takaisin erottelupaikalle ja seurasimme kirnuamista pitkän aikaa. Paikalla oli paljon ihmisiä ja poroja. Tänään töissä kuulin, että rupeama oli ollut pitkä - homma oli jatkunut aamuyön tunneille saakka vesisateessa.

Porokonkarit kiusoittelevat, että olinko aijalla poroja vai miehiä katsomassa :D

Musta on aivan mahtavaa, että ihmiset on ottaneet mut hyvin vastaan. Oli tosi kiva, että kotiovelta tultiin kutsumaan aijalle, ja kaupassa moni juttelee jo kaikessa rauhassa mukavia. Sain kutsun jopa kynttiläkutsuille!

Nämä porot ovat kirnussa jo käyneet.

Nyt koti on kaunis ja olo hyvä.

Vanhemmat lähtivät takaisin etelään aamulla. Odotan kovasti viikonloppua, minulla on kolme päivää vapaata... Suunnitelmia ei ole vielä, mutta ihanaa siitä tulee joka tapauksessa.

Kävin äsken kirjastoautossa hankkimassa kirjastokortin ja lainaamassa saamen kielen oppikirjan ja Ailu Vallen levyn. Se on saamenkielistä hiphoppia. Kaupassa olen muutamalle tutulle asiakkaalle uskaltanut jo sanoa pari sanaa saamea. On mukavaa, että moni mielellään opettaa aina sanan tai pari lisääkin. Oppikirjasta saan varmasti mukavaa pohjaa opiskelulle.

Kommentit

Tuula Laakso sanoi…
Hyvänen aika, joko siitä on kuukausi. Todella mukavasti on olosi siellä alkanut, lappilaiset, vai onko se lappalaiset, ovat ihania ihmisiä ja upeasti ovat ottaneet sinut "omakseen".
Metsä Lintu sanoi…
Aivan mahtavia kuvia! Sinun elämäsi siellä kuulostaa niin viihtyisältä ja tunnelmalliselta. Pääsisinpä itsekin sinne hiljentymään hetkeksi kaupungin kaaoksesta. :) Mukavaa syksyn jatkoa!
Kyllä, aika on rientänyt :) Ja kaikki on tosiaan mennyt paremmin kuin uskalsin odottaa. Nyt pitää vain ottaa härkää sarvista ja alkaa oppia sitä saamea!
Kiitos Metsä Lintu! Kyllähän elämä täällä on hyvin erilaista kuin etelässä. Stressiä ei juurikaan ole näkynyt eikä kuulunut sen jälkeen, kun ehdin tänne asettua. Toivottavasti sinäkin pääset pian Lappiin ja hyvää syksyn jatkoa sinullekin!
Joel Kuosmanen sanoi…
Miten Trondheim on vaihtunu Suomen lappiin? :O blogissa viimeksi keväällä / kesällä vieraillut..
Elämä joskus kuljettaa eri poluille kuin mitä itse on aikonut :)
Joel Kuosmanen sanoi…
Tää on kyllä tullut huomattua omassa elämässäkin. Kaikkea hyvää sinne Lappiin varmasti mielenkiintoista sielläkin asua :) Onko Norjaan meno vielä kuitenkin joskus mielessä? :)
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.