Suomesta Norjaan, Norjasta Suomeen

Kuukkeleiden Pyhätunturilta matkamme jatkui Inariin.

Tie Ivalon ja Inarin välillä on kaunis, sinenhohtoisine järvimaisemineen. Kävimme karhunpesäkivellä ja aamulla kuvasimme aurinkoisessa usvassa hohtavaa Inarinjärveä.

Inarissa pakkanen tuli yöllä ensimmäisen kerran.

Sää on suosinut meitä koko matkallamme.



Inarin jälkeen jatkoimme Utsjoelle ja Nuorgamiin, jossa ylitimme Norjan rajan. Seuraavan yön viivähdimme pienellä Ifjordin paikkakunnalla, jossa ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi ja yöllä myrskysi.

Seuraavana päivänä jatkoimme Altaan. Koko tie Nuorgamista Ifjordin kautta Altaan ja siitä edelleen Kautokeinoon on satumaisen kaunis, suosittelen sen ajamista hyvällä ajalla kaikille. Lakeudet ovat ruska-aikaan punaisia ja keltaisia, Jäämeri hohkaa turkoosina. Koivut ovat kauniin pieniä ja ympärillä on paljon erilaisia eläimiä.

Seuraavat kuvat ovat tuolta matkalta.

Vauhdissa napattu kuva Pohjois-Norjan lakeuksien ruskasta.

Ruska ja turkoosi jäämeri ovat upea yhdistelmä.

Kärppä näyttaytyi meille Norjassa hyvällä ajalla.

Porojakin tavattiin Norjassa suuret määrät, joskin ne olivat aina aidan takana (toisin kuin lampaat)

Alta osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi. Ei liian suuri, mutta ei kovin pienikään. Paljon nuorta väkeä, nuoria ja nuoria aikuisia. Eloisa paikkakunta! Ja aivan Jäämeren rannalla.

Olimme Altassa yötä, siellä on muutamakin leirialue mistä valita. Illalla kävelimme kuuluisan Altaelvan rannalla.


Altaelvan rannalla oli loputtomasti kauniita kiviä.

Altasta etelään Kautokeinoon lähtevä tie alkaa henkeäsalpaavissa maisemissa. Jyrkät kailliot nousevat kaikkialla ympärillä ja alhaalla luikertelee kirkasvetinen koski.

Tie on kapea ja kiemurtelevainen, mutta siinä on mukavasti myös pysähdyspaikkoja. Pian maisema hieman tasaantuu ja muuttuu tunturimaiseksi. Järviä on matkalla jatkuvasti ja keltaisen ruskan keskellä siniset järvet ovat kuin jalokiviä.

Kaikkialla on myös norjalaisten uusia, suuria mökkejä. Tai ainakin ne näyttävät uusilta.




Matkalla on myös herttainen kahvila, jonka herkut ovat jopa kotona tehtyjä parempia. Joimme kaksi kahvia ja söimme palan kakkua ja lämpimän, ihanan vohvelin lakkahillolla yhteensä sadan kruunun (12 euroa) hintaan.

Kahvila on nimeltään Suolovuopmi Fjellstue A/S ja se löytyy osoitteesta Suolovuopmi, 9525 Maze (www.suolovuopmi.com)


Suolovupmin kahvila on kotoisa ja siellä myydään myös ihania matkamuistoja,
muun muassa tumppuja ja villasukkia.

Suomeen palattuamme suuntasimme Muonioon.

Yövyimme Harrinivassa, mutta illalla ennen aloillemme asettumista suuntasimme Pallakselle. Kiipesimme Palkaskeron reittiä tunturin huipulle ja nautimme siellä eväitä.

Näköpiirissä oli useita järviä ja kaikkialla levittäytyvät ruska ja lakeudet.

Tuulenvire oli hento ja ystävällinen, ei ollenkaan jäätävä. Muita ihmisiä ei kyseisellä reitillä ollut liikkeellä, mutta naapuritunturilla näytti liikuskelevan muutaman poron joukkio.

Aurinko paistoi, ja ylhäällä oli mukava olla.

Maistelimme variksenmarjoja ja totesimme, etteivät ne ole ollenkaan pahoja.
Maisema ylhäältä.

Tänään ajoimme Kolarin kohdalta Ruotsiin ja palasimme jälleen Muonion kohtaa takaisin Suomeen. Ruotsissa ei sillä reitillä ole juuri mitään. Tietä, välillä päällystettyä, välillä santaista. Omakotitaloja silloin tällöin. Muutoin pelkkää metsää, joskin ruskaisena sekin on oikein kaunista.

Kuusimotellipaikkoja on tien 99 varrella muutama, joskaan ei ihan alkupäässä. Upeilla paikoilla Tenojoen rannalla.

Muoniosta lähtiessämme kuvasimme vielä ihania maisemia Olostunturin juurella. Suuntasimme kohti Sodankylää, ja täällä olemme nytkin, Sodankylässä.




Päivä on taittumassa iltaan ja aika kovin väsyttääkin.

Souvarit soi radiossa. Se on lapsuudensuosikkini, jota edelleenkin kuuntelen oikein mielelläni, varsinkin Lapissa tietenkin. Lumiperhonen on suosikkikappaleeni, siihen sisältyy eniten muistoa ja tunnetta.

Huomenna matka jatkuu etelään kohti kotia.

Kommentit

Metsä Lintu sanoi…
Upeita maisemia! <3
siessenblume sanoi…
Todella kivaa lukemista ja upeita kuvia.
Suosittelen tuota reittiä kyllä ihan kaikille :)
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.