Miten tärkeää raha on?

Rahalla on tiukka ote ihmisen elämästä. Olemme käytännössä täysin riippuvaisia rahasta. Ainakin me, jotka olemme rahan läsnäoloon tottuneet ja verovaroilla rakennettuun yhteiskuntaan kiinni kasvaneet.

Onko rahasta mahdollista irtautua?

Moni saa tehdä unelmatyötään ja moni viihtyy töissään jo pelkän työyhteisönkin vuoksi. Moni kuitenkin tekee työtä, josta ei pidä, vain saadakseen rahaa.

Ketään ei voi siitä syyttää, koska rahaa tarvitaan elämiseen. Rahaa tarvitaan ruuan ostamiseen, laskujen maksamiseen, ostoksiin sekä auton pitämiseen tai muuhun liikkumiseen. Rahaa tarvitaan lääkärikäynteihin. Rahaa tarvitaan siihen, että ei tarvitse elää kadulla eikä syödä jätteitä. Moni, itseni mukaan lukien, kaipaa rahaa myös henkiseksi turvaksi.

Raha on paradoksi. Se luo turvallisuuden tunnetta, mutta vie vapauden. Turvallisuus on jokaisen elävän olennon perustarve. Ilman turvallisuutta on vaikea nauttia vapaudesta.

Oma suhtautumiseni rahaan on muuttunut vuoden aikana. Ennen ihailin rahaa ja rikkautta: halusin saada rahaa paljon, koska se oli mielestäni siistiä. Halusin kalliita juttuja, jotta voisin näyttää maailmalle, että minusta on johonkin.

Vasta nyt ymmärrän, kuinka tyhjäpäinen olin. Ei raharikkaus tarkoita, että ihmisestä olisi mihinkään.

Elämänarvoni ovat muuttuneet suuresti vuoden aikana. Rahan ihailu oli ajattelutapa, joka sopi hyvin aiempaan elämääni. Se sai minut sulautumaan porukkaan, enkä ajatellut sitä sen enempää.

Nyt elän toisenlaisten ihmisten keskellä ja entistä enemmän omilla jaloillani. Nyt ajattelen omilla aivoillani ja näen maailman omilla silmilläni.

Raharikkaus ei enää ole tavoitteeni. Riittää, että rahaa on sen verran, että olo on turvallinen. Raha tuo turvaa - ja siten sitoo meidät vieläkin tiukemmin otteeseensa. Ehkä jonakin päivänä saavutan sellaisen henkisen vahvuuden ja valon, etten enää tarvitse rahan luomaa turvallisuuden tunnetta. Tai ehkä oikeammin turvallisuuden illuusiota. Ihmiselämä on vain silmänräpäys ikuisuudessa, hengeltämme olemme kaikki ikuisia olentoja ajattomuudessa. Mitä väliä siis oikeastaan on rahalla?

Ajatus omavaraisuudesta on alkanut kiehtoa minua. Koska koko homma on ainakin toistaiseksi vasta ajatuksen tasolla, sitä on hauska viedä mielessään äärimmäisyyksiin.

Ruuan hankkiminen omavaraisesti kasvattamalla ja metsästämällä on kenties helpoin askel koko touhussa, vaikka tosiasiassa sekin vaatii jo todella paljon vaivaa, aikaa ja osaamista. Kanoilla ja kasvimaalla pääsee pitkälle, mutta liian yksitoikkoiseksi ruokavaliota ei saa päästää, tai tulee pian tarvetta lääkärille. Ja mistäs sen maksat?

Talon lämmittäminen polttopuilla onnistuu, jos on metsää ja terveys kunnossa, tai jos pystyt tuottamaan jotakin, jota rahaa käyttämättä voit vaihtaa vaikkapa naapurin polttopuihin. Se voi olla vaikkapa hunajaa, maitoa tai kananmunia.

Verottaja ei ehkä tykkäisi siitä, hän haluaa rahan vaihtavan omistajaa, jotta valtio saa osan rahoista ja kansanedustajat voivat taas lähettää joulukorttinsa verovaroilla. Mutta ei jakseta välittää verottajasta tässä ajatusleikissä. Nyt ajattelemme irtautuvamme rahasta, eli samalla irtaudumme myös siitä yhteiskunnasta, jota verovaroilla pidetään yllä. Unohdetaan siis verottaja hetkeksi.

Vettä saat kaivosta tai lähteestä, kunhan valitset talosi huolella ja huolehdit vedenlähteestäsi.

Ruuan, veden ja lämmityksen jälkeen todelliset hankaluudet kuitenkin alkavat. Hyvin simppeleissäkin asioissa, kuten hygieniasta huolehtimisessa terveyden säilyttämiseksi, on paljon mietittävää. Kankaiden hankkiminen vaatteiden tekemistä varten voi olla kiven alla. Tai opettelisitko itse tekemään, vaikkapa nahasta ja villasta? Villa edellyttää lampaita, jotka voivat tarvita välillä lääkäriä. Mistä sen maksat? Vaatteita tarvitaan Suomen ilmastossa, joten jostain niitä on saatava. Vaatteiden on oltava kestäviä, jotta joka viides vuosi ei tarvitse ostaa uusia.

Rahasta irtautuminen merkitsee myös ainakin tietynasteista eristäytymistä. Yhteydenpito vain lähellä asuviin ihmisiin onnistuu. Mutta kuinka pidät yhteyttä kauempana asuviin ihmisiin, jos puhelinta ja nettiä ei ole ja jos rahaa ei ole auton ylläpitoon tai julkisilla liikkumiseen?

Raha sitoo meidät tähän yhteiskuntaan ja vie vapautemme. Ilman rahaa kotimme olisivat kuitenkin työleirejä, ja esimerkiksi sairastuminen voisi olla täysi katastrofi, koska elämisen kannalta välttämättömiä töitä jäisi tekemättä. Voisiko silloin kokea olevansa vapaa?

Minulla ei ole vastausta. Minä vain mietiskelen. Se on ainakin varmaa, että ihmiset ovat selvinneet ilman rahaa ennenkin. Siihen aikaan maapallo ei vielä ollut aivan liemessä ihmispopulaation kanssa, koska luonto karsi sakkia sopivasti päiviltä...

Raha tuo mukanaan paljon hyvää, kuten turvallisuuden tunnetta: Voimme asua suojaisissa taloissa ja tarvittaessa mennä lääkärille saamaan apua. Meillä on asiat hyvin, minkä vuoksi meidän on varmaankin helppo ajatella jopa rahasta irtautumista. Meille se olisi valinta, johon voisimme huolella valmistautua aurinkopaneelein, taloin ja lääkevarastoin.

Mutta kysypä asiasta joltakulta, jolla ei ole koskaan ollut rahaa... Kokeeko hän itsensä vapaaksi? Joissain tapauksissa ehkä kyllä, jos kyse on vaikkapa munkista. Munkit ovat pyhiä, ihmiset tuovat heille ruokaa ja muuta heidän meditoidessaan tolpannokassa. Mutta jos ihminen asuu pahvilaatikossa slummissa, ei hänestä huolehdi kukaan. Jos ihminen on kuolemassa nälkään ja janoon, ei hän pääse pakenemaan tilannettaan. Nämä ihmiset voisivat rahalla saada turvallisemmalta tuntuvan elämän, joka varmasti lisäisi heidän onnellisuuttaan: rahalla he pääsisivät pois hengenhädästä.

Kaltaiselleni länsimaalaiselle rahasta luopumisen ajattelu on leikkiä, koska ajatusta ei tarvitse ottaa vakavasti: meidän ei tarvitse kokea täydellistä rahattomuutta, ellemme itse niin päätä. Kiitos sen peijakkaan verottajan.

Olemme siis vapaita päättämään ja voimme vapaasti arvioida, onko meistä kokeilemaan elämää ilman rahaa. Jos kokeilu menee pieleen, voimme palata takaisin yhteiskunnan piiriin. Meillä ei siis ole juuri menetettävää.

Onko raha hyvä vai paha, siihen minulla ei ole kantaa. Se ei kai ole mustavalkoista. Olisi kiinnostavaa kokeilla elämää ilman rahaa. Ennen muuta aion pyrkiä siihen, että rahalla olisi mieleeni ja turvallisuuden tunteeseeni nykyistä vähemmän otetta.

Mitäpä, jos kaikki ryhtyisivät tältä istumalta tavoittelemaan omavaraistaloutta. Ehkä 50 vuoden päästä oltaisiin jo pitkällä... Mutta sitten ajateltaisiin, että kaikkien ei olisi järkevä tuottaa kaikkea. Jokaisen kannattaisi keskittyä siihen, minkä osaa. Vaihtokaupat eivät enää riittäisi, olisi helpompi käyttää rahaa ja luoda verkosto alihankkijoita, niin saataisiin homma tehokkaammaksi... Bisneksen menestyessä voitaisiin palkata työntekijöitä, joille maksettaisiin raskaasta työstä rahaa, jota he tarvitsevat elättääkseen itsensä ja perheensä.

Kyllä, koko oravanpyörä alkaisi alusta.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.