Maailmanlopun odottajat

Omavaraistaloudessa eläminen on valtavan kiehtova ajatus. Mutta monestako meistä oikeasti olisi siihen?

Minulle omavaraistalous ei tarkoita sitä, että vihannekset saadaan omasta pellosta ja munat ja lihat omasta kanalasta. Minulle omavaraistalous merkitsisi sitä, että jos sähköä on, se tulee omista aurinkokennoista tai vaikka tuulivoimalla. Että vesi tulee omasta takaa. Ja ennen kaikkea: että rahaa ei tarvitse.

Raha kahlitsee meitä jokaista, koska me kaikki tarvitsemme rahaa elääksemme. Jokaisen on keksittävä keino hankkia rahaa. Käymme töissä, mikä on monen ihmisen mielenterveydelle hyvin tärkeää: töissä saa tavata ihmisiä ja ajatukset pois kotipiireistä. Töissä on yhteisö.

Välillä kuitenkin leikittelen ajatuksella, että eläisin keskellä erämaata.




Mietin, millaista olisi asua autiotalossa ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Kuinka hienoa olisi pystyä elättämään itsensä myös talvella kalastamalla ja omasta maasta saaduilla säilykkeillä!

Ensin minun pitäisi totuttaa itseni käymään edes marja- ja sienimetsällä ja säilömään niitä...

Kuinka hienoa olisi osata metsästää ja säilöä lihaa.

Millaista olisi, kun ei olisi tietokonetta, eikä tietenkään edes puhelinta, koska puhelimen pitäminen vaatii rahaa?




Ajatusleikit ovat mielenkiintoisia, mutta niiden pohjalla piilee aina pieni ajatus aidosta unelmasta.

Tuollainen elämä olisi ympärivuorokautista ja ympärivuotista työtä, eikä siinä olisi edes aikaa käydä päivätöissä. Se ei olisi eksoottinen harrastus, vaan elämäntapa.

Mutta palaan edelleen alun kysymykseen... Olisiko minusta siihen? Joku täysin samanhenkinen ihminen olisi väkisinkin löydettävä kaveriksi, tai ehkä jopa jonkinlainen kommuunityyppinen yhteisö. Siinä tapauksessa voisi olla todella hauskaa ja antoisaa kokeilla, kuinka elämä ilman rahaa lähtisi sujumaan.

Maailmanlopun odottajat odottavat sotaa tai muuta konfliktia tai katastrofia. Moni haluaa valmistautua asein... Mikä on kai ihan ymmärrettävää siellä päin maailmaa, jossa erämaata on vähän ja ihmisiä paljon. Itse vetäytyisin erämaahan toivoen, ettei kukaan löytäisi minua sieltä!

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.