Lucy ja rupikonna

En saanut yöllä ajettua autoa sen omalle paikalle, koska keskellä pihatietä nökötti komea konna.




Pysäytin auton keskelle pihaa ja jätin valot päälle siksi aikaa, että sain napsaistua konnasta kuvan. Hän poseerasi tyynen rauhallisesti paikoillaan, hyvin itsevarman oloisesti. Sammutin auton ja jätin konnan rauhaan.

Olin ollut ystävän kanssa Turussa elokuvissa. En ole mikään elokuvafani, koska lähes kaikki elokuvat ovat täyttä roskaa, mutta välillä tulee lähdettyä leffaan siksikin, että saa olla hyvässä seurassa ja nauttia muutenkin vähän erilaisesta lauantai-illasta.

Turussa oli ihanan rauhallista huomioon ottaen, että sinne saapuessamme kello oli puoli kahdeksan ja kesäilta parhaimmillaan. Siellä oli kuulemma taas joku kesätapahtuma, ja varmaan väki oli vetäytynyt myös jokilaivoille. Joka tapauksessa keskusta oli melko tyhjä ihmisistä, onneksi! Suurkaupunki ei ole kumpaakaan meitä varten...

Nautimme tilavassa Teerenpelissä oluet ennen leffan alkamista. Olin niin juntti, että otin Lapin Kullan, vaikka tarjolla olisi ollut pitkä lista Teerenpelin omia, trendikkäitä oluita.




Leffa oli Lucy.

Juoni: Scarlett Johansson joutuu salakuljettamaan vatsassaan pussin uudenlaista huumetta, pussi repeää ja elimistöön päästessään aiheuttaa sen, että Scarlett saa lopulta käyttöönsä kaiken aivokapasiteettinsa. Leffan pahikset ovat korealaisia ja hyvikset länsimaalaisia.

Me ihmisethän käytämme vain kymmentä prosenttia aivoistamme. Väittäisin, että moni paljon vähemmänkin.

Leffan mainoksen nähtyäni arvasin, että nimi Lucy viittaa australopithecus-Lucyyn, naiseen, joka eli 3,2 miljoonaa vuotta sitten ja jonka luuranko on hyvin säilynyt. Ja niinhän se olikin, että heti leffan alussa tätä muinais-Lucya kuvattiin. Nykyään animaatiotekniikka on onneksi jo sitä luokkaa, ettei tarvitse hävetä silmiä päästään sitä katsoessaan (vrt. esim. Lostin jääkarhut viidakossa -kohtaus).

Scarletti oli sitteni niinkuin uusi Lucy ja samalla ihminen 3.0.

Lucy oli ihan hyvä leffa. Aivan liikaa siinä on turhaa ampumista ja tappamista, ja välillä Scarletti ylinäyttelee vähän turhan dramaattista. Mutta leffan idea on kiva ja toteutuskin ihan jees. Lucyn aivokapasiteetillaan tekemät temput eivät ole mielikuvituksettomimmasta päästä, vaikka sellaista amerikkalaisilta olisi voinut odottaa. Mutta jännempääkin olisi voinut ehkä olla. Elokuvan energiasta liika osa keskittyi tappamiseen ja rymistelyyn, ihan turhaan mielestäni.

Loppu oli pieni pettymys. Mitä Lucy tekee, kun saa 100 prosenttia aivoistaan käyttöönsä? Muodostaa mustalta limavuorelta näyttävän supertietokoneen (joka tekee hienon muistitikun) ja katoaa tuhannen atomeiksi todeten "I am everywhere."

Et silleen.

Joka tapauksessa leffa oli keskiverto-actionleffaa paljon parempi. Miksi? Koska tässä oli ihan oikea IDEA.

Elokuvalle lisäpisteitä Morgan Freemanista, sekä äärettömän komeasta ranskalaista poliisia näyttelevästä miehestä.

Ja bonusta myös siitä, että leffassa nähdään paljon Pariisin maisemia. Joskin tietenkin takaa-ajon merkeissä, eli ei niitä maisemia siinä paljon ehdi katsoa. Ajavat ne siinä tuhannen päreiksi pari sellaistakin terassia, joissa minä olen istunut kahvilla. Ja mielestäni takaa-ajokohtauksessa vastaan tuli myös yksi Fiat 500.




Leffan päätyttyä ulkona oli jo hämärää, joten saimme vielä ihailla isoa kuuta.

Kotiin ajaessani näin myös pari tähdenlentoa, olivatkohan ne jo niitä perseidejä?

Tämä päivä on ollut tavallinen, perusonnistunut sunnuntai. Aamulenkki jäi liian myöhäiseksi ja oli tukahduttavan kuuma, mutta ainakaan en tällä kertaa saanut yhtään hirvikärpästä iholleni. Kävimme Hossuksella uimassa ja nautiskellessani jätkiä ulkona sain seurata tosi läheltä kahta hemppoa, jotka ilmeisesti päättelivät, että jätskiä syövä mimmi ei ole erityisen vaarallinen tapaus.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.