Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Hengähdys ja kohti uutta

Edelliset työt ovat nyt ohi.

Eilisillan, viime yön ja tämän aamun sain nauttia Itämeren sekä parhaan ystäväni seurasta Kasnäsissä. Oli todella kivaa, vaikka osuimmekin katsomaan telkusta maailman huonoimman elokuvan.

Huomenna pitää hoitaa asioita netissä ja pakata laukku.

Maanantaina laiva lähtee Jurmoon jo aamupäivällä.

Sieltä palaan keskiviikkona, ellen sitten päätä jäädä sinne.

Sitten on muutama päivä aikaa hoitaa taas asioita vähän eteenpäin... Pitää käydä verotoimistossa ainakin.

Ja sen jälkeen onkin aika lähteä Lappiin pariksi viikoksi.

Kyllä tästä hyvä tulee.

Olo on väsynyt mutta onnellinen ja ennen kaikkea luottavainen: jotain hyvää on tulossa.



Miten tärkeää raha on?

Rahalla on tiukka ote ihmisen elämästä. Olemme käytännössä täysin riippuvaisia rahasta. Ainakin me, jotka olemme rahan läsnäoloon tottuneet ja verovaroilla rakennettuun yhteiskuntaan kiinni kasvaneet.

Onko rahasta mahdollista irtautua?

Moni saa tehdä unelmatyötään ja moni viihtyy töissään jo pelkän työyhteisönkin vuoksi. Moni kuitenkin tekee työtä, josta ei pidä, vain saadakseen rahaa.

Ketään ei voi siitä syyttää, koska rahaa tarvitaan elämiseen. Rahaa tarvitaan ruuan ostamiseen, laskujen maksamiseen, ostoksiin sekä auton pitämiseen tai muuhun liikkumiseen. Rahaa tarvitaan lääkärikäynteihin. Rahaa tarvitaan siihen, että ei tarvitse elää kadulla eikä syödä jätteitä. Moni, itseni mukaan lukien, kaipaa rahaa myös henkiseksi turvaksi.

Raha on paradoksi. Se luo turvallisuuden tunnetta, mutta vie vapauden. Turvallisuus on jokaisen elävän olennon perustarve. Ilman turvallisuutta on vaikea nauttia vapaudesta.

Oma suhtautumiseni rahaan on muuttunut vuoden aikana. Ennen ihailin rahaa ja rikkaut…

Metsässä möyrintää

Kuva
Viime päivinä meillä on äidin kanssa kävelylenkeillä ollut selkeä työnjako: hän poimii mustikoita, ja minä kuvaan hänen liikkeelle säikäyttämiään sammakoita.

Itsekin poimin välistä muutaman mustikan suuhun. Niitä on paljon... Mutta viime päivien rankkasateet ovat tehneet niistä hiukan vetisiä.

Joka metsäreissulla ei sammakoita löydy. Möyrin metsänpohjassa parhaani mukaan, mutta aina ei sammakko ota ilmestyäkseen. Tänään sammakko löytyi, noin tulitikkuaskin kokoinen. Kaivellessani kameraa esiin suu täynnä mustikoita huomioni herpaantui kuitenkin sen verran, että otus ehti painella piiloon, enkä löytänyt sitä enää mistään.

Myöhemmin löysin kuitenkin kuolleen korpin - tai ainakin sen jäänteet. En viitsinyt kuvata, halusin kunnioittaa vainajaa.

Metsänpohjan sammalikosta löytyi myös pari kaunista kovakuoriaista, joilla oli suunnaton kiire jonnekin. Heidän pyyhältämistään häiritsin kamerani kanssa hetken aikaa.



Oleminen

Kuva
Töitä on jäljellä kaksi viikkoa. Ensi viikolla kuusi päivää, sitä seuraavalla neljä.

Tein työntäyteisiä kesiä nykyisessä työpaikassani jo opiskelujen lomassa. Valmistuin koulusta, ja olen nyt ollut yhtäjaksoisesti töissä vajaat puolitoista vuotta. Olen oppinut valtavasti ja saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin. Monenlaisista haasteista on selvitty ja itsetunto on noussut.

Nyt on aika jatkaa hieman erilaiseen maailmaan... Pois etelän hälinästä ja loputtoman uutisvirran pyörteistä.

Olen syyskuun ajan ilman töitä. Varasin matkan Jurmoon syyskuun alkuun. Ihana päästä takaisin sinne... Jurmossa on hyvä.



Käydessäni enkelihoitajalla viime syksynä minulle kerrottiin aikaisemmasta elämästäni Inarissa. Minulla oli siellä onnellinen ja pitkä elämä, paljon poroja (ja jopa lapsia). Elämä ei ollut monimutkaista. Ehkä se on se joka minua kutsuu kauas pohjolaan. Tai ehkä siihen on jokin muu syy.

Joka tapauksessa koen, että kaukaiseen pohjoiseen muutto, olipa valtio sitten viime kädessä mikä hyväns…

Kuva
Vietettiin viime yö ystävien kanssa maaseudulla jossain päin Varsinais-Suomen ydinseutua. Monimutkaisten kuvioiden kautta sinne päädyimme... Mutta niinpä vain päädyimme, ja mukavaa oli.

Savusauna ja puulämmitteinen palju olivat eksotiikkaa, jota tällä kertaa päädyin seuraamaan vain sivusta. Muiden saunoessa ja pulikoidessa sekä paljussa että suolammessa minä maalasin karhua.




Kuvassa näkyvä karhun aihio oli valmis noin puolessa tunnissa, mutta siihen työ sitten toistaiseksi jäikin. Ensinnäkin illalla tuli liian hämärä jotta olisin nähnyt, millaisia värisävyjä onnistuin sekoittelemaan tuosta vesiväripaletista. Toisekseen minulla ei ollut mustaa laisinkaan, ja sitä olisi kyllä kaivannut...

Kolmannekseen minulla ei ole hajuakaan, että millaisen taustan karhulle maalaisin. Joten nyt työ nököttää tuossa hyllyllä odottelemassa jatkoa.

Yöhön kuului paljon herkkuja, myös grillaamista grillikodassa. Grillikodan seinällä oli pitkä rivi pääkalloja.




Meitä oli mökillä meidän nuorten lisäksi myös ih…

Maailmanlopun odottajat

Kuva
Omavaraistaloudessa eläminen on valtavan kiehtova ajatus. Mutta monestako meistä oikeasti olisi siihen?

Minulle omavaraistalous ei tarkoita sitä, että vihannekset saadaan omasta pellosta ja munat ja lihat omasta kanalasta. Minulle omavaraistalous merkitsisi sitä, että jos sähköä on, se tulee omista aurinkokennoista tai vaikka tuulivoimalla. Että vesi tulee omasta takaa. Ja ennen kaikkea: että rahaa ei tarvitse.

Raha kahlitsee meitä jokaista, koska me kaikki tarvitsemme rahaa elääksemme. Jokaisen on keksittävä keino hankkia rahaa. Käymme töissä, mikä on monen ihmisen mielenterveydelle hyvin tärkeää: töissä saa tavata ihmisiä ja ajatukset pois kotipiireistä. Töissä on yhteisö.

Välillä kuitenkin leikittelen ajatuksella, että eläisin keskellä erämaata.




Mietin, millaista olisi asua autiotalossa ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

Kuinka hienoa olisi pystyä elättämään itsensä myös talvella kalastamalla ja omasta maasta saaduilla säilykkeillä!

Ensin minun pitäisi totuttaa itseni käymään edes ma…

Kaikki on epävarmaa - ja se on aidointa mahdollista vapautta

Kuva
Elämä ei mene tietyn kaavan mukaan - elämässä ei ole mitään varmuutta. Elämä on mysteeri, sitä ei voi ennakoida. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Ei edes jumala, jonka luulet majailevan jossain seitsemännessä taivaassa - jos hän nyt on siellä.Osho kirjassaan Rohkeus (Courage - the joy of living dangerously)

Vielä vuosi sitten nuo sanat merkitsivät minulle kauhua. En osannut enkä halunnut hyväksyä sitä, että elämässä ei ole varmuutta. Ainoastaan näennäinen varmuus toi mielelleni näennäistä turvaa. Halusin kaiken olevan selkeää ja varmaa. Halusin sopia siihen ihmiskunnan kaavaan, jota yleisesti ihannoidaan. Halusin haluta niitä asioita, joita ihmiset normaalisti haluavat: talon, avioliiton ja lapsia. Talon ja avioliiton luulin ihan oikeasti haluavani, lapsia en koskaan oppinut haluamaan...
Vuoden aikana olen oppinut hyväksymään elämän epävarmuutta jonkin verran. Ero oli tietenkin ensimmäinen askel sen ymmärtämisessä, että epävarmuus on hyvästä, koska se antaa aina ma…

Lucy ja rupikonna

Kuva
En saanut yöllä ajettua autoa sen omalle paikalle, koska keskellä pihatietä nökötti komea konna.




Pysäytin auton keskelle pihaa ja jätin valot päälle siksi aikaa, että sain napsaistua konnasta kuvan. Hän poseerasi tyynen rauhallisesti paikoillaan, hyvin itsevarman oloisesti. Sammutin auton ja jätin konnan rauhaan.

Olin ollut ystävän kanssa Turussa elokuvissa. En ole mikään elokuvafani, koska lähes kaikki elokuvat ovat täyttä roskaa, mutta välillä tulee lähdettyä leffaan siksikin, että saa olla hyvässä seurassa ja nauttia muutenkin vähän erilaisesta lauantai-illasta.

Turussa oli ihanan rauhallista huomioon ottaen, että sinne saapuessamme kello oli puoli kahdeksan ja kesäilta parhaimmillaan. Siellä oli kuulemma taas joku kesätapahtuma, ja varmaan väki oli vetäytynyt myös jokilaivoille. Joka tapauksessa keskusta oli melko tyhjä ihmisistä, onneksi! Suurkaupunki ei ole kumpaakaan meitä varten...

Nautimme tilavassa Teerenpelissä oluet ennen leffan alkamista. Olin niin juntti, että otin Lapin…

Retkipaikalle

Kuva
Sain tällä viikolla ilon ja kunnian tulla kutsutuksi bloggaamaan Retkipaikka.fi-nimiselle nettisivustolle.

Olen tosi iloinen ja innoissani, että pääsen mukaan tähän hauskaan retkeilijä-bloggaajaremmiin. Varsinaisia retkiä minulla ei tosin ole suunnitteilla ennen syyskuuta. Mutta silloin suuntaankin isäni kanssa Lappiin ruskaretkelle. Sieltä reissusta varmasti syntyy ensimmäinen postaukseni myös Retkipaikkaan.

Meillä oli siskon kanssa syyskuuksi suunnitteilla myös Jurmo-reissu, mutta saa nähdä, onnistuuko se, kun on niin paljon kaikkea muutakin molemmilla. Enkä tiedä olisiko Jurmossa enää tässä vaihessa huonetta vapaanakaan syyskuulle. No kyllä arjeksi varmaan olisi.

On mukavaa, että saan Retkipaikan lisäksi postata samoista kohteista tietenkin myös tänne alkuperäiseen, omaan blogiini. Sanasta sanaan samoja postauksia en kirjoita molempiin, vaan hiukan muunnellen. Minulle on tärkeää, että retkimuistot tallettuvat myös tänne päiväkirjaani.

En ole koskaan (ainakaan muistaakseni) ollut La…

Korppi

Kuva
Viikonloppuna Kuhmossa meillä oli ilo seurata korppeja, variksia ja harakoita yhdessä. Nämä varislinnut ovat suosikkilintujani, koska ne ovat kaikki sekä älykkäitä että charmikkaita.

Älykkäitä lintuja on mukava seurailla. Ihan selvästi näkyy, että kiiluvien silmien takana raksuttaa.

Vasta saadessani katsella lintuja rauhassa ymmärsin, kuinka valtavan suuri lintu korppi on. Varis ja harakka näyttivät sen rinnalla jopa epäuskottavan pieniltä. Merikotkan rinnalla korppi on toki pieni, mutta ylväydessä vetää mielestäni kotkalle hyvinkin vertoja.

Voihan olla, että Kuhmon sianruhoilla ruokitut korpit ovat suurempia ja komeampia kuin mitä meillä täällä etelässä... Ainakin Kuhmon erämaamaisema tekee niille paljon enemmän oikeutta kuin mikään salolainen lähiö. Mutta kyllä niitä korppeja täälläkin on joten kai ne täällä viihtyvät. Eivät varmaan tiedä paremmasta...



Korpin äänivalikoima on todella laaja. Täällä etelässä en ole kuullut ollenkaan kaikkia ääniä, joita korpit osaavat päästää.

Itä-Suo…

Karhuja ja susia villissä luonnossa

Kuva
Nyt on Kuhmo-reissu takana. Palasin kotiin myöhään eilen illalla, mutta kylmät väreet menee vieläkin iholla. Oli niin upea reissu, että en varmaankaan onnistu sitä sanoin kuvailemaan. Mutta yritän kuitenkin.

Lähdettiin siskon kanssa ajamaan kohti Kuhmoa torstai-iltana. Paha ukonilma oli runnonut Suomea tuona päivänä, mutta me ei juuri sadetta nähty... Vain märkiä teitä ja metsiä. Pysähdeltiin matkan varrella, mutta boikotoitiin S-ryhmää eikä menty ABC-asemille. Suuret ABC-kompleksit näyttää kyllä iskeneen polvilleen yhden jos toisenkin pienen, paikallisen huoltoaseman ja pysähdyspaikan...

Radiota väännettiin kovemmalle aina Enrique Iglesiaksen Bailandon, Kasmirin Vadelmaveneen ja Isac Elliottin Baby I:n kohdalla.

Oltiin yötä siskon ystävän luona Riistavedellä Kuopion kupeessa. Siellä meillä oli naapurina kymmenen lammasta, neljä kissaa ja kaksi koiraa.

Aamulla ihanan aamupalan - muun muassa kotitekoisten karjalanpiirakoiden - jälkeen jatkettiin matkaa kohti Nurmesta ja sitä kautta Kuh…