Onko olemassa hyvää ja pahaa?

Olipa katse raamatussa tai viihde-elokuvissa, hyvän ja pahan kamppailu on klassikkokäsite. Varsinkin elokuvissa hyvä ja paha esitetään usein hyvin mustavalkoisesti: Hyvä on sataprosenttisen hyvä ja paha on sataprosenttisen paha. Moniulotteisuutta tai harmaan sävyjä ei elokuvissa usein näe, loistavana poikkeuksena Hayao Miyazakin elokuvat, esimerkiksi Prinsessa Mononoke.

Myös tapahtumat ja sattumukset ihmisten elämissä mielletään usein erittäin nopeasti joko hyvän tai pahan kategoriaan, usein melkeinpä yhtä mustavalkoisesti kuin elokuvissa.

Hyvään kategoriaan pääsevät esimerkiksi koulusta valmistuminen, kumppanin löytäminen, naimisiin meno ja lapsen syntymä.

Pahojen tai huonojen tapahtumien kategoriassa ovat esimerkiksi sairastuminen, ero, potkujen saaminen ja oma tai läheisen kuolema.

Mutta noin mustavalkoistahan se ei ole.

Ero, joka sattuessaan voi tuntua romahduttavan koko ihmiselämän, voi myöhemmin osoittautua ainoaksi keinoksi löytää sisäinen onnellisuus. Potkujen saaminen voi muuttaa elämän suuntaa paljon aiempaa paremmaksi.

Toisaalta naimisiinmeno tai lapsen hankkiminen voi osoittautua virheeksi.

Joissakin (monissa) kulttuureissa ja uskonnoissa nämä hyviksi tai huonoiksi mielletyt tapahtumat nähdään suurempien voimien aikaansaannoksena. Hyvä tapahtuma on aina jumalan tai jumalien siunausta. Huono tapahtuma taas on joko jumalan koettelemusta, tai, jos tapahtuma on ollut oma vika, niin silloin saatana on tehnyt tuhojaan ja houkutellut aivottoman ihmisparan pahantekoon.

Kun asiat näkee tällä tavoin, alkaa pian näyttää siltä, että ihmisellä ei itsellään ole omassa elämässään valtaa eikä vastuuta. Hän elää täysin jumalan ja saatanan, hyvän ja pahan voimien armoilla. Hän ei itse osaa ajatella, ja se on kautta aikojen ollut valtaapitävien tavoitteena.

Toisin sanoen on haluttu, että ihminen ei osaa, saa eikä ymmärrä ajatella eikä järkeillä. Kaikki "vastaukset" on tarjottu hänelle raamatun tai muun uskonnon sepityksinä, jottei hän vain ajattelisi itse.

Uskonnon silmissä ihminen ei saa kokea olevansa vahva, hän ei saa olla älykäs eikä hän saa ymmärtää, että hänellä on todellisuudessa valtavat voimat itsessään. Enkä viittaa tässä ihmisten joukkovoimaan esimerkiksi boikottien ja mielenosoitusten keinoin - viittaan meidän sisäisiin voimiimme, henkemme voimiin.

Ihminen on voimakas olento, mutta uskonnon ja myös politiikan keinoin hänet on nitistetty pieneksi avuttomaksi itikaksi, joka ei saa eikä osaa ajatella eikä kyseenalaistaa. Jopa oma terveys on muiden käsissä: lääketieteen. Ja lääketieteeseenhän me kaikki voimme puhtain mielin luottaa täysin, vai mitä? Not.


Meissä kaikissa on valtavasti voimaa, josta emme edes tiedä. Eikä meidän halutakaan tietävän.

Viime aikoina hyvän ja pahan vastakkainasettelu on omassa mielessäni laantunut.

On vain asioita, jotka tapahtuvat.

Universumin ja ikuisuuden kannaltahan on aivan täysin yhdentekevää, mitä ihmisten elämässä tapahtuu.

Ihminen itse taas voi henkisellä kasvullaan ja avoimella mielellään ymmärtää, että jopa tuskassa on omalla tavallaan jotakin kiehtovaa. Hyvällä asenteella sellainenkin ihminen, jonka elämä on täynnä "pahoja" tapahtumia, voi olla onnellinen ja elämäniloinen.

Loppujen lopuksi hyvää ja pahaa ei ole.

Vain ihmiset itse mieltävät tapahtumia hyviksi ja pahoiksi ja selittävät niitä sitten itselleen kulttuurinsa asettamin keinoin.

Mutta me olemme ikuisia olentoja... Edes kuolema ei ole huono juttu kun ymmärrämme, että se on vain keino siirtyä eteenpäin.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.