Kesäteatterissa

Olimme ystäväni ja hänen isoäitinsä kanssa maanantai-iltana kesäteatterissa Mathildedalissa. Sää oli upean aurinkoinen ja lämmin, meri kimalteli sinisenä.

Tilasimme rannan ravintolassa pienet alkupalat ennen teatteriesitystä. Oi kuinka nautinnollista se olikaan!

Mathildedalin ruukkiympäristö tarjoaa kertakaikkiaan upeat puitteet kesäteatterille. Vanhat valtavat ruukkirakennukset, alueen läpi virtaava pieni joki ja ja suuret, ikivanhat lehtipuut luovat aivan omanlaistaan tunnelmaa. Näytelmään kuuluneet hevoset Irmeli ja Urho sopivat ympäristöön kuin nenä päähän.




Teatteriesityksenä oli Teatteri Provinssin Kulkurin valssi. Tokihan olen tuon nimen useinkin kuullut, mutta tarina oli minulle täysin vieras enkä halunnut ottaa siitä etukäteen selvääkään. Pidin mielen avoimena.


Irmeli sai herkkuja ja halauksen väliajalla.

Esitys oli tosi hauska, monta kertaa sai nauraa ja vähintään hymy pysyi kyllä koko ajan huulilla. Tarina oli kiinnostava ja eläväinen, ei ollenkaan pitkäveteinen. En tiedä, paljonko siinä oli otettu vapauksia, koska alkuperäinen tarina on tosiaan minulle vieras. Mutta hauskaa ainakin oli.

Kiteytettynä juoni oli se, että suomalainen tyyppi ampui venäläisen tyypin Pietarissa, pakeni Suomeen, tekeytyi kulkuriksi liikuskellen erinäisten remmien (sirkuksen ja mustalaisten) mukana. Rakastui ylimystön naiseen, joka oli oikukas pässinpää, mutta meni lopulta naimisiin kulkurin kanssa.

Näyttelijätkin olivat hyviä. Oli hauska yllätys, että naispääosan esittäjä olikin ala-asteaikainen koulukaverini.


Morsiamen vanhemmista oli hauska hääkuva seinällä.

Esitystä kiellettiin kuvaamasta ja oletin sen sitten tarkoittavan kaikkea muutakin kuin videokuvausta. Väliaikana ja esityksen loputtua otin kyllä kuvia. Aivan välttämättä minun oli saatava kuva lavasteiden hääkuvasta, koska se nauratti minua niin mahdottomasti. Tuollaisen hääkuvan itsekin haluan jonain päivänä (jos joskus vakuutun siitä, että avioliitossa on ylipäänsä mitään järkeä. Tuskin kylläkään. Mutta kuva oli hauska!)

Yleisö oli lähes sataprosenttisesti yli 60-vuotiasta, oli siellä meidän lisäksemme ehkä kaksi tai kolme nuortakin. No, pääasia, että yleisöä oli todella runsaasti, kaikki käyttäytyivät hyvin eikä kenenkään kännykkä soinut ääneen kesken esityksen.


Huussissakin oli huumoria.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.