Ilmakivääri

Olin tänään siskon luona ampumassa ilmakiväärillä peltitölkkejä.

Tosin aamulla ensimmäiseksi tosin pistäydyimme Somerolla muotiputiikki Helmessä, koska sisko tarvitsi uuden klänningin. Tie Nummelta Somerolle oli melkein tukossa, kun helsinkiläiset tungeksivat Somerniemen torilla.

Somero se vasta on eksoottinen paikka. Siellä on jopa sellainen ruokakauppa, joka ei kuulu Keskoon eikä S-ryhmään! Tästä innostuneina suuntasimme sinne oitis jäätelölle.

No mutta, sitten ilmakiväärien pariin.

Olen kerran aikaisemmin elämässäni ampunut ilmakiväärillä. Tähtäsin silloin männyn runkoon, ja osuinkin. Tällä kertaa maalitauluina olivat tyhjät peltitölkit. Yhden hudin jälkeen osuin maaliin ihan hienosti monta kertaa. Homma on jopa lasten leikkiä silloin, kun saa nojata johonkin.




Ilmakiväärihän on siitä vekkuli vehje, että se ei ole kovinkaan vaarallinen muille kuin ehkä pikkulinnuille, eikä niillekään sitten, kun ei tähtäile niitä. Ja mehän emme lintusia vainonneet, peltitölkkejä vain.

Ilmakivääri ei kuitenkaan näytä miltään ritsalta, vaan sitähän on ihan hauska pitää käsissä. Kiväärit tai haulikot eivät minua kamalasti (ollenkaan) innosta, koska en luota niihin ollenkaan. Mutta oli hauska päästä kokeilemaan tuollaisella kepeämmällä vehkeellä tähtäämistä ja ampumista.

Oli valittavana jopa ilmakivääri kiikarilla ja ilman. Päätin olla ilman kiikaria. Jotenkin se tuntui päheämmältä.


Tuollaisia ryynejä sillä ammutaan.

No enhän minä mitään aseista tajua, mutta sisko yritti opettaa ainakin perusteet. Eli että ei esimerkiksi tähdätä mitään elävää lataamattomallakaan aseella. Lataamaton, onko se edes sana? No tässähän se minun asetuntemukseni paljastuukin.

Latasin ilmakiväärin itse ja ei siinä sitten muuta erikoista ollutkaan. Tähtäys, varmistin pois päältä ja sormi liipaisimelle vasta, kun aiotaan oikeasti ampua.

Siskolla oli uusi tatuointi, jota en ollut ennen nähnytkään. Tunnistin islantilaisen Hugleikur Dagssonin käsialan heti. Ja teemakin oli tavallaan päivään sopiva, joskin meillä oli aika paljon vähemmän väkivaltainen meininki..!




Leikkimisen jälkeen käytiin lenkillä ihanissa maalaismaisemissa. Aurinko paistoi ja oli kuuma sää pitkästä aikaa. Mopsit ähisivät kuumuudessa ja lehmiäkin nähtiin. Kesäkukat ovat kauneimmillaan ja kesä huipussaan.

Lenkit maaseudulla ovat ihan parhaita. Haluan löytää Trondheimista mahdollisimman nopeasti hyvät lenkkireitit, joilla saan nauttia raikkaasta ilmasta ja siitä, ettei ympärillä ole ihmisiä. Suuressa kaupungissa ei toki pääse ihan yhtä äkkiä yhtä perähikiälle kuin Salon ympäristössä, mutta kyllä Trondheiminkin liepeillä kauniita maisemia on. Meri hyvittää siellä sitä, että ihmisiä on enemmän kuin täällä.


Lehmät olivat meistä ohikulkijoista kovin kiinnostuneita.

Mopsit Elsa ja Lempi olivat täynnä energiaa, mutta lenkki sai molemmat lopulta aika rauhallisiksi. Sisko huomasi, että minulla on paha koirakuume...

Ja onhan minulla. Elämä ilman koiraa on ihan pöljää. No, kahden kuukauden päästä jaan asunnon jättikokoisen suomenlapinkoiran kanssa, enköhän minä siihen saakka kestä.



Kommentit

Kiva kun kävit! Olet ensiluokkaista seuraa! <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta