Henni jatkoi matkaa

Norjan-matkan hiljaisuuden jälkeen tämä blogi virkoaa suruviestillä. Koiramme Henni piti eilen päästää paremmille hiirtenjahtausmaille, kun kahdesta leikkauksesta huolimatta syöpä väsytti pienen koiran. Matka meni vielä ihan hyvin, vain aivan matkan vipiviimeisinä hetkinä koiran silmistä alkoi nähdä, että nyt alkaa tämä elämä olla paketissa.

Kaikki sujui kauniisti ja rauhallisesti. Ennen Hennin lähtöä kehotin häntä lepäämään hetken aikaa, ennen kuin jatkaa taas seuraavaan elämään. Hän tuntui olevan ihan samaa mieltä.

Niin minä tämän koen: Hennin sielua tarvitaan nyt kipeämmin jossain muualla kuin täällä meidän luonamme. Viime talvesta en olisi mitenkään selvinnyt ilman häntä, ja kaikki nämä viisi vuotta, kun hän minulla oli, olen saanut nauraa lukemattomia kertoja katketakseni, kun koira on touhunnut omia hassuja juttujaan. Jo pelkästään Hennin kiltteys, söpöys, ilmeet ja eleet toivat hymyn niin kovin herkästi huulille.

Kiitin kaikesta ja toivotin hyvää matkaa, kun hän nukahti syliini. Muutamaa tuntia myöhemmin tunsin, että Henni on päässyt turvallisesti perille.

Seitsemän on täydellinen luku, joten tässä seitsemän iloista kuvaa Hennin elämästä.


Lenkillä Salon metsissä tänä keväänä. Vauhtia riittää, kun hiirten ja myyrien pesät tuoksuvat kaikkialla.

Henni rakasti aurinkoa ja valitsi torkkupaikakseen aina mahdollisimman aurinkoisen läntin.
Tämä kuva on Kasnäsistä viime vapulta.

Kemiönsaaren suuri hiekkaranta ja rantaan loiskivat aallot saivat koirassa aikaan kamalan hepulin vappuna.

 
Henni tuli meille vuonna 2009 Tallinnasta pelastettuna orpokoirana, vain viiden kilon painoisena. '
Pian koiran paino asettui yhdeksään kiloon. Syötävän söpö otus sai alusta saakka kaiken anteeksi ja tietenkin se sai nukkua myös sohvalla ja öisin sängyssä ihmisten kanssa.

Tämä on jo joitakin vuosia vanha kuva Houtskarin Mossalasta.

Tromssan lähistöltä vain noin viikko sitten löytyi rinne täynnä myyrien koloja.
Henni tonki siellä pitkän aikaa omissa oloissaan, täysissä voimissaan. 

Vielä toisenkin leikkauksen jälkeen elämä oli kamalan hyvää.


On todella kummallisen tuntuista, kun elämässä on kamala suru ja ilo päällään yhtä aikaa. Mietin, kuinka terveys mahtaa kestää tällaista henkistä myllytystä. Project Norway -blogiani seurailleet tietävät, että elämääni on astellut herrasmies Trondheimista. Hennikin ehti hänet tavata lomamatkallamme ja tuntui kyllä hyväksyvän tämän tapauksen oikeinkin hyvin.

Koska olin ehtinyt valmistautua Hennin lähtöön oikeastaan koko kevään ajan, olimme Hennin kanssa ehtineet puida asiaa läpi, mietiskellä sitä ja pohtia syntyjä syviä. Minusta tuntuu, että hän tiesi ja ymmärsi tilanteen itsekin. Hän suhtautui siihen varmasti paremmin kuin minä ja tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että nyt oli hänen aikansa jatkaa matkaa.

Kommentit

En ole vieläkään pystynyt lukemaan tätä juttua. Itken jo pelkästään kuvien näkemisestä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta