Sirkuksessa

Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa sirkuksessa. Sirkus Florentino oli pykästetty pystyyn aivan kotini viereen, koulun urheilukentälle.

Tätä se sitten on, kun asuu kaupungissa: palvelut ovat lähellä, myös sirkus!

(Oikeasti en kyllä ole sitä mieltä että palveluiden pitäisi olla kovin lähellä, kunhan nyt olisivat inhimillisen matkan päässä, toim. huom.)


Sirkus oli minulle toki konseptina tuttu juttu ja esitys vastasi aika hyvin odotuksiani. Eläimiä ei onneksi ollut mukana montaa. Oli kameli, hevonen, neljä ponia, kaksi rottaa, kaksi papukaijaa ja koira.

Suurin osa eläimistä näytti tosi hyväkuntoisilta, ainoastaan kamelilla oli toisessa silmässä jotain häikkää ja se jäi vähän painamaan mieltä.

Minun kävi kamelia sääliksi, kun väliajalla ihmiset saivat istuttaa lapsensa sen selkään kuvattavaksi. Kameli-parka, tuntui, ettei kukaan välittänyt siitä. Välillä se huulet pitkänä kerjäsi herkkupalaa omistajaltaan, eikä saanut. Vaikka joutui kestämään niitä lapsia ja niiden vanhempia vaikka kuinka monta.


Esiintymässä oli paljon pariskuntia, suurin osa taisi olla itäisestä Euroopasta. Taikatemput nyt olivat sitä luokkaa, että monikin ne varmaan ymmärsi, mutta onneksi taikuutta oli mukana aika vähän. Ja tuskin lapset niitä sentään tajusivat, ja lapsethan siellä kohdeyleisöä olivatkin.

Pelle oli oikeasti hauska, mitä en olisi ikinä osannut kuvitella. Sitä sai oikein nauraa. Mutta muutoin temput olivat kyllä ennemmin jännittäviä ja pelottavia kuin varsinaisesti hauskoja. Pari kertaa luulin, että esiintyjältä lähtee henki.


Jos joistakin asioista saa lastenohjelmista realistisen kuvan niin näköjään sirkuksesta ainakin. Teltta oli aivan kuin Muumeissa. Lapset söivät popcornia ja hattaraa. Klovnilla oli isot kengät ja poneilla ja hevosilla sirkuskoristeita. Musiikki ei kyllä ollut ihan perinteisintä sirkuskamaa, siellä soi esimerkiksi Lou Began Mambo no 5 ja tottakai Keshan ja Pitbullin Timber. Missäpä se nyt ei soisi. Mutta ei se haittaa, hyvä biisi.


Koiraesitys (yllä) oli ehkä suosikkini, koska siitä koirasta olisi nähnyt kilometrien päähän että sillä oli aivan sairaan hauskaa. Hevosellakin näytti olevan ihan kivaa, ja papukaijat ja rotat näyttivät oikein reippailta. Ponit sen sijaan vaikuttivat vähän pakokauhuisilta ja kamelia taisi hatuttaa muuten vain. Yhtenä esityksen osana oli näyttää, kuinka kameli menee maate. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta voin kertoa, että sen sortin jalkojen laskostus on aivan kelpo esitys sirkusnumeroksi. Aivan käsittämätön makuuasento.


Sirkuksen jälkeen kävelimme ystäväni kanssa kämpilleni.

Siellä oli aivan tyhjää, vain tuoli kökötti yksinään keskellä olohuoneen lattiaa. Sammakot ihmettelivät purkissaan, onko heidät vallan hyljätty. No, onneksi he pääsevät huomenna uuteen upeaan kotiinsa.

Istahdimme lattialla olevan vanhan patjan päälle, korkkasimme oluet ja tissuttelimme niitä seinään ajan kanssa nojaten. Juttelimme asioista, ihmisistä, menneistä ja tulevista ja muista isoista kysymyksistä.

Kevätillan aurinko valaisi asuntoa kauniisti. Lattialla oli selällään kuollut kimalainen ja ulkona pensasaita oli jo vihreä ja nurmikolla kukki sinisiä kukkia.


Loppuun lyhyesti uutisia:

Tietokone sai lääkäriltä terveen paperit ja on nyt myyntivalmis.

Kännykkä saatiin kuntoon. Ehkä.

Koiran kasvain oli pahanlaatuinen, mutta se saatiin leikkauksessa lääkärin mukaan erittäin hyvin pois, joten on hyvin mahdollista, että se ei uusi.

Jännästi sitä vain asiat järjestyvät.

On ihmeellistä, kuinka päivät ovat erilaisia. Jonakin päivänä mikään ei suju, kaikki tuntuu mahdottoman hankalalta ja epätoivoiselta. Asennekin siinä tuskaistuu, kun jo heti aamusta huomaa, että tästä päivästä tulee tervassa rämpimistä. Joillakin ihmisillä huono päivä aiheutuu lähes poikkeuksetta siitä, jos on harmaata ja sateista. Mutta minulla se ei ole siitä kiinni. Minun elämässäni aurinkoinen päivä voi olla huono ja sateinen päivä mitä parhain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta