Melkein valmista

Alla päivän soittolista.

Galaxyn saan huoltoon vasta tiistaina, siihen saakka se pystyy musiikkia toistamaan, vaikka epäkunnossa onkin.
 

Muutto on nyt melkein valmis. Kämppään jäi enää muutama simppeli huonekalu - yksi peräkärryllinen mööpeleitä.

Laittiat ovat tyhjät ja piha haravoitu (kiitos äiti!) Sammakot tosin elelevät siellä vielä viikon ajan, minkä jälkeen he muuttavat uuteen kotiin, jossa heitä odottaa isompi ja kauniimpi akvaario. Käyn kämpällä ensi viikolla vielä ahkeraan, koska siellä pitää siivota.

Vielä siellä on myös pari kassillista kirppistavaraa. Lähinnä kankaita, lehtiä ja astioita. Niputin käsityö-, sisustus- ja Aku Ankka -lehdet siisteihin pinkkoihin ja laitoin euron hinnaksi joka pinkkaan. Luulisi menevän kaupaksi. Kyllä sieltä kirppikseltä päälle kolmesataa euroa rahaa tulee, eli yli kaksisataa euroa voittoa. Kuinka paljon yli, sitä en osaa arvioida.


Joka ovesta ja ikkunasta rahaa ei kuitenkaan tule. Yritin käynnistää pöytäkoneen ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen, ja sepä ei suostunutkaan nätisti käynnistymään. Vien sen tiistaina lääkärille.

Jos kone on hajonnut, niin voi vee. Mutta ei voi sitten mitään. On siinä edelleen hemmetin hyvät näyttö, hiiri ja näppis. Myyn ne sitten erikseen. Mutta silti, voi vee.


Tavarat ovat nyt autotallissa. Paitsi ne, jotka mahtuivat huoneeseeni. Tuossa se ylhäällä näkyy, kaikki. Olen onnistunut haalimaan itselleni vain rakkaita ja tärkeitä huonekaluja. Mitään rojuja ei ole, eikä mitään turhaa.

Kuvassa ylhäällä oikealla pilkahtavat kattoon nostetut kanootti ja kajakki. Ne tulevat toukokuussa mukaan Norjaan. En malta odottaa, että pääsen kajakoimaan Norjassa. Jospa se vaikka avaisi näitä kivikovia hartioitakin hiukan. Hartiat ovat niin jumissa, että korvat soivat ja olo on muutenkin todella tönkkö. Trondheimissa on kuulemma mainio kajakkiklubi. Suuri plussa. Koska tuo yläkuvan kajakki ei ole omani, joten jos haluan kajakoida Norjassa, niin sitten on syytä liittyä hyvään kajakkiklubiin.


Muuttokalustona tässä muutossa käytettiin Fiat viissatasta, Citroën Ceekolmosta ja peräkärryä. Fifissä on tietenkin (tietenkin!) peräkoukku, joten mitään ongelmaa ei ollut. Koko muutto tulee valmiiksi neljällä lastauskäynnillä, joista kolme on jo takana. Ilman iskää en olisi tästäkään muutosta selvinnyt.

Koira paranee hyvää tahtia ja on jo oma reipas itsensä. Olen toiveikas, vaikka en tiedäkään vielä, oliko kasvain pahanlaatuinen tai uusiiko se. Mutta nyt en ainakaan aio murehtia pätkääkään toistaiseksi. Murehtimalla en estä sitä uusimasta. Jos se uusii, niin murehditaan sitten. Trötöä täytyy pitää vielä kuun loppuun saakka, kunnes tikit poistetaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta