Maamme ihana rastaskatras

Kevään ja kesän koittaessa laulu- ja mustarastaan laulu on yksi aivan parhaista asioista. Kun mustarastas lurittelee lähimetsässä ensimmäistä kertaa, ei tällainen ihminen voi olla pysähtymättä. Oikein on hengitystä pidäteltävä, kun niin keskittyy kuuntelemaan ja nauttimaan.

Mustarastasnaaraskin on tyylikäs lintu.
Rastaat ovat kamalan aliarvostettuja lintuja.

Joku ei-lintuharrastaja sentään nimenomaan mustarastasta arvostaa (koirasta vain tietenkin, koska eihän se naaras näytä miltään) mutta muut rastaat luetaan valitettavan usein suoraan sanottuna paskasakiksi. Laulurastaan erottaminen räkättirastaasta harvoin onnistuu, kaunista punakylkirastasta harva edes huomaa ja kulorastaasta ei ole kukaan kuullutkaan.

Punakylkirastas kannattaisi huomata, sillä on aivan oma herttainen luonteensa kun se touhukkaana vipeltää pihamaalla ja metsän pohjalla kuin siivekäs myyrä.

Laulurastas vieraili lintulaudallamme viime viikolla.

Laulurastaan astellessa pihalla sitä voidaan manata räkätiksi, mutta kun se illan tullen alkaa laulaa metsässä, niin sitten jo ihastellaan, että mikä ihmeen lintu noin satumaisen kauniisti laulaa.

Suuren kulorastaan näkeminen vaatii onnea, koska lintu on arka. Kouluaikoina kulorastas oli yksi suosikeistani, mielestäni sen nimi on kaunis ja lintuun liittyy tietynlaista mystiikkaa, koska se ei usein liikuskele avoimesti pihoillamme samoin kuin laulu-, musta-, punakylki- ja räkättirastaat.

Räkättirastaan inhoamiseen monet ihmiset laittavat runsaasti energiaa. Ruma ääntely lienee koitunut linnun kohtaloksi. Ulkonäössähän sillä ei ole vikaa, vaan siitä löytyy aivan fantastisen upeita punertavan, harmaan, ruskean ja vaalean sävyjä. Omasta mielestäni räkätti on kauniimpia rastaitamme. 



Itse en ainakaan keksi muuta syytä kuin räkätin lauluäänen, että miksi niitä niin vihataan - kyllähän ne nyt kakkivatkin, mutta ei kai mikään eläin nyt kakkimatta voi olla.

Nurmella pomppivaa, matoja kuulostelevaa räkättiä on tosi mukava seurata. Välillä lintu lopettaa pomppimisen ja kumartuu pää kenossa kuuntelemaan madon liikkeitä mullan alta - ai kuinka keskittynyt ilme sillä onkaan kasvoillaan! Kun se onnistuu iskemään nokkansa johonkin oikein pitkään ja lihavaan matoon, niin sitä katsellessa vasta jännitys tiivistyy. Suuri mato laittaa tietenkin vastaan ja vasta kovan kamppailun tuloksena räkätti onnistuu kiskomaan madon sisuksiinsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta