Suunnitelmia

Harmaata harmaata harmaata ja sataa! Aamulla satoi räntää, se tuntui ihan naurettavalta. Naurettava talvi. Siis ihan oikeasti naurattaa. Niin hullu keli. Että ei voi kuin nauraa.

Mietin aamulla kaksi kertaa, ennen kuin nousin seitsemän jälkeen ylös ja kampesin itseni ja koirani maaseudulle lenkille. Olisi voinut jäädä vain maate. Lämpimän peiton alle. Mutta sitten olisi mennyt plörinäksi koko päivä. Aikainen lenkki pelastaa päivän kuin päivän, vaikka räntää tulisikin taivaan täydeltä.

Talvilomasuunnitelmat ovat varmistuneet. Ehkä. En tiedä, koska lomani on, mutta kun tiedän, koitan varata huoneen Jurmosta kahdeksi yöksi. Jos sinne vain mahtuu niin sitten se on menoa. Jurmoon ehtii muutamassa päivässä paljon paremmin kuin Norjaan.

Aivan lähiaikoina on luvassa matka ystävän luo itä-Suomeen, ellei ajokeli muutu ihan kohtuuttoman huonoksi. Oih, odotan sitä kovin! En olekaan ennen ajanut yksin niin pitkää matkaa.

Ja lähiviikkoina saattaa olla luvassa viikonloppu myös Houtskarissa. Ihanaa!

Majakka Utön ja Jurmon välillä.
On aivan törkeän hyvä olo.

Moni asia elämässä on auki, mutta silti on hyvä olo. Alkaneen vuoden aikana voivat sekä asuin- että työpaikkani vaihtua. Ainakin asuinpaikka itse asiassa vaihtunee mitä todennäköisimmin.

Koska kaikki asiat ovat auki, tuntuu, että kaikki on mahdollista. Voin hakea töihin minne vain ja muuttaa minne vain, periaatteessa vaikka ulkomaille! Tai sitten voin jäädä Saloon, jos rahakuviot sen sallivat vielä pidemmäksi aikaa. Aloitin tänään varovaisesti omalla polullani osakesijoittamisen maailmassa. Se kiinnostaa minua ihan hirveästi ja olen siitä todella innoissani. Aika näyttää, miten pärjään. Aloitin yksinkertaisesti, mutta minulla on tästä tosi hyvä fiilis.

Loppukeväällä tai viimeistään alkukesällä suurten ratkaisujen pohtiminen on syytä ottaa tosissaan. Mutta silmät pidän toki auki jatkuvasti, ja aivot raksuttavat. Mahdollisuuksia on maailma täynnä, ne pitää vain hoksata ja ottaa tosissaan.

Nyt teetä.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.