Olutta afterskissä ja niin päin pois

Kyllä luonto on sitten ihmeellinen. Vai mitä sanotte tästä?

IS julkaisi kuvia, jotka Teemu Mäki-Patola oli ottanut espoolaismetsästä löytämästään hiusjäästä. Kertakaikkiaan upean näköistä. Kyllä siinä on Teemu varmaan päätään raapinut, että mistä ihmeestä mahtaa tuossakin olla kyse.

Miten tuollaista voi edes olla?

Tai no, jos jotain on näiden 25,5 vuoden aikana tullut opittua, niin voin kyllä sanoa, että aivan mitä tahansa voi olla. Sellaista asiaa tai ilmiötä ei olekaan, mitä tässä maailmassa ei voisi olla.

Viimeistään kun mennään kvanttifysiikkaan, internettiin, Yhdysvaltoihin tai Pohjois-Koreaan, niin aivan kaikki on mahdollista. Mistään ei pitäisi yllättyä enää vuonna 2014.

Vaan onhan tuo hiusjää silti ihan satumaisen näköistä.


On se vaan upeaa asua täällä pohjoisessa. Eihän meillä ole mitään oikeita ongelmia, mitä nyt vähän tuimaa pakkasta välillä. Tässä sen kunniaksi vähän norjalaista jumputusta. Bongasin tuon biisin Ylviksestä, jossa siitä esitettiin hyvin erilainen versio. Tämä biisi jumahtaa päähän ja sitä on nyt tullut kuunneltua aika paljonkin. Varsinaista aivojen nollaamismusiikkia. Mutta hyvä mieli siitä tulee.

Yläasteella kävin muuten kouluasioiden tiimoilta sellaisessa norjalaiskylässä kuin Vang. Oltiin siellä viikko tai pari. Vang on aivan kertakaikkisen pieni paikkakunta, siellä on muistaakseni lähinnä kaunista luontoa ja pieni puinen kirkko. Wikipediassa sanotaan, ettei siellä ole taajamaa ollenkaan, mutta kyllä siellä nyt jotain sentään oli. Leirintäalue ja mökkikylä ainakin, ja oli siellä nyt jotain muutakin.

Muistan, kun kaverilla meni sillä reissulla polvilumpio pois sijoiltaan ja lähdin hänen seurakseen ambulanssilla sitten Lillehammeriin.

Vangin kunta on tuon Hemsedalin naapuri, josta tuossa Øl på afterski -biisissä lauletaan.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.